Alakuu

Lehdet ovat tippuneet maahan muutamia viimeisiä pajupensaissa yksinäisenä väriseviä lehtiä lukuun ottamatta. Kuura on kuorruttanut kuloutuneet ja maahan lakastuneet heinät. Tilhiparvi istuu illalla lehdettömässä koivussa ja tilskuttaa kellomaista soittoaan. On kuin aamun ja illan synkkä pimeys odottaisi maisemaan vähenevää päivänvaloa heijastavaa lunta. Aiemmin lokakuussa ensilumi oli ja meni lasten ilona päivän verran. Takapihalle tehty lumiukko sinnitteli aikansa, mutta taipui vielä syyssäässä lämpimän henkäyksen alle. Nyt aamuhämärä tarjoaa ikkunasta katsottaessa uuden annoksen puhtaan valkoista, yöllä satanutta lunta. Lämpötila on nollassa. Lumi narskuu askelten ja koiran tassujen alla. Lumi on juuri sopivaa lumipallojen tekemiseen ja pyörittelyyn. Ensilumi tuo näkyviin sen näkymättömän maailman, joka tavallisesti on meidän ihmisten aisteilta salattu. Tuossa on hypellyt uskalias jänis pihapiirin poikki. Tuossa harakka tai varis on astellut tien ravissa kuin jotakin etsien. Koiraa...

KASTE Päivät ovat kuluneet. Aurinko on nukkunut pesässään pimeän keskellä ja lähtenyt taas reittiään leventämään. Olemme tehneet yhdessä Kuukiven kanssa tapparoita ja takoneet miekkoja. Olemme kokeilleet parkittuja nahkoja ja todenneet ne ennennäkemättömän hyviksi. Olemme sujutelleet kilpiin uudenlaisen kuoren suojuksiksi vaaneille. Olen keräillyt iltaisin pajasta kankaan ja nahan suikaleita niistä sivuja ommellakseni. Olen sulatellut kuonaa kipossa ja ottanut jäähtyneitä renkaita pois valmistamastani muotista. * Sitten eräänä päivänä aamutuimaan herään kovaan jysähdykseen. Pomppaan ylös sängystäni ja katselen kiihtyneenä ympärilleni. Kuukivi seisoo käsi ojennettuna luolan suuosaa kohti ja näyttää kerrassaan vihaiselta. - mȧᶌᶄ᷾ᴱṑᴌmȧ᷾ž tšŭȧitǡʾttᴬ sȧᵓp̄pliḬjen! Säikähdän kummallista, soljuvaa mutta samaan aikaan äreän kuuloista puhetta. Kuukivi huomaa minut ja lähtee astelemaan äsken osoittamaansa suuntaa kohti. - Matkamies näyttäytyy hiirenä , hän sanoo minulle enteellisest...

Vielä tähän saakka Kuukivi oli kertonut Vanaheimin maailmasta asioita melko yleisellä tasolla. Suurpiirteisesti. Nyt hän alkoi keskustellessamme jakaa enemmän yksityiskohtaista tietoa varvikon väen valtakunnasta ja sen olioista. Ehkä Kuukivi valmisteli minua tulevan varalle? Ehkä hän arveli joidenkin tietojen olleen niin vaarallisia, että ne olisivat lannistaneet minut kuullessani ne heti Vanaheimiin tuloni jälkeen? Mene tiedä. Mutta nyt Kuukivi näki oikeaksi ajankohdaksi kertoa enemmän. Tarkemmin. Ja sitä paitsi, Kuukivi sanoi, ystävien tulisi varoittaa toisiaan vaaroista ja jakaa hyödyllisiä tietoja toisen turvaksi. Vaikka ne olisivatkin karvasta tai karmivaa kerrottavaa. Ystävänäni Kuukivi katsoi hänellä olevan suorastaan velvollisuuden varoittaa minua mahdollisista tulevista vaaroista. * (Hyvä lukija, tämän kappaleen saat lukea tai jättää lukematta omaa harkintakykyäsi käyttäen). * Järvillä, lehdoilla, aarteilla ja niiden kätköpaikoilla, taloilla, vuorilla, eläimillä ja kal...

Kirveiden teko on edistynyt Kuukiven sanojen mukaan hyvin. Eräänä päivänä lopetamme Kuukiven kanssa työt jo puolisen aikoihin. Kun kohottelen ruokapöydästä lähteäkseni jatkamaan pajassa, Kuukivi viittaa kädellään minut takaisin istumaan. - Säästimme puukkosi ansiosta runsaasti aikaa taljojen teossa. Riimutettu pajavasara on taannut hyvää laatua jo tovin ajan. Kuukiven suopea olemus viestii sanattomasti myös siitä, että minunkaan työni jäljessä ei ole enää merkittävästi huomautettavaa. - Olemme edellä normaalista kuunkiertojen mukaisesta työtahdistani. Virnistän Kuukivelle. Osaan lukea jo Kuukiven puhetta jonkin verran rivien välistä. Kuukivi on ystäväni. Hän ei tahdo, että pestiläisyyteni päättyy ennen aikojaan. Tai sitäkään, että joutuisin lähtemään Vanaheimin talveen ennen aikojani. Tuskinpa toimelias kääpiö osaisi myöskään olla lopputalvea työtä tekemättä, jos saisimme kaikki talven aikana suunnitellut työt tehtyä roimasti etuajassa. Ja ehkäpä vanha kääpiö alkaa jo aidosti...

Kuukivi toi Tuuliköyden takaisin luolaan solmun kanssa. Vielä toisenkin kerran költerien teon aikana hän kävi luolan suulla ja sitoi Tuuliköyteen toisen solmun. Sen jälkeen syvennyimme pajassa työskentelyyn ja aloitimme yhdessä peurannahkaisten kilpien teon. Kuukivi halusi välttämättä, että minä käytän puukkoani hänen (nyt kaavoilla varustettujen) taljojensa leikkaamiseen. Puukko on parhaissa käsissä omistajansa hallussa, hän tähdensi. Varsinkin riimutettu sellainen. Kasviparkittavat nahat saivat jäädä likoamaan pajunkuorista tehtyyn parkkiliemeen. Kuukivi sanoi, ettei liotuksella olisi kiirettä ja että nämä kilven kappaleet saisivat liota vaikka pestiläisyyteni loppupuolelle saakka. Kuukivi oli jo etukäteen tyytyväinen kilpiinsä. - Teimme nämä Myanndashin taljan kappaleista tarvitsematta venyttää niitä liikaa etukäteen. Nyt jos teemme parkitsemisen ja muut nahkatyöt vielä hyvin ja oikein, ne kestävät vaikka kaksi jumalaa kiskoisi nahkojen nurkista eri suuntiin. * Nahkatöiden j...

Täysjyväruis (jauho, rouhe, mallas), vesi, vehnäjauho, vehnägluteeni, jodioitu suola ja hiiva. Ruisjauhoja. Hapanleivänjuurta. Vettä. Hiivaa. Suolaa. Tai jotain niiden väliltä. Ruisleipä. Lapsuuden kodin pihapiirissä oli viriteltynä rengaskeinu, vanha sisäkumiton farmariauton kesärengas. Keinun vieressä oli pieni leikkimökki ja hiekkalaatikko. Kaikki raamit mitä pienten lasten temmellyskentälle tarvitaan. Äiti teki välillä koville keinujille ruisleivät välipalaksi. "Pelkkää" leipää ja levitettä, mutta se on edelleen yksi parhaista makumuistoistani elämän ajalta. Näihin päiviin saakka säilynyt. Raitis ilma ja mielekäs puuha sekä leikkiessä syntynyt nälkä ovat hyvät mausteet yksinkertaisen aterian täydellisyyteen. Välillä elämän aikana on ollut myös kulinaristisia kokeiluja ruisleipien maassa. Meriläisen leipomon makeasta ruisleivästä saattoi kadota aimo osa tuoreeltaan suuhun alta aikayksikön, kun niitä ostettiin torilta ja siivutettiin koko leipä pakastamista varten....

Kuukiven askellus etääntyy luolan suuaukkoa kohti. Hiljaisuuden langettua luolaan minut valtaa kummallinen ahdinko. Olen Vanaheimiin saapumiseni jälkeen ensimmäistä kertaa yksin. Täällä vieraassa maailmassa. Ajatuksiini vyöryvät mielessäni vaanineet kivulias kaipuu kotiin sekä huoli perheestä. Lähes koko Vanaheimissa olon aikani olen voinut uppoutua Kuukiven tiiviiseen työtahtiin tai nukkua kehon väsynyttä unta levollisesti. Olenko uskaltanut edes ajatella kotiin pääsyn mahdollisuuksia? Mutta nyt, vannottuani valan takaisin kotiin pääsystä, minun on aika kohdata möykky sisälläni. Käsitellä se. Osan selviytymiskeinoistamme saamme perintönä ja jotkin keksimme elämämme aikana itse. Elämän virrassa merkitykselliset vastaan tulevat henkilöt voivat myös johdattaa käyttäytymismallejamme tai ajatustemme ratoja. Jotkin selviytymiskeinot toimivat vain hetken, jotkin ovat pysyvänä osana elämäämme hyvään suuntaan ohjaavia. Olen voinut uppoutua työntekoon viime aikoina. Mutta se ei toimisi en...