Alakuu

Fulla ei ilmestynyt omaan asuinkenttäänsä seuraavana iltanakaan. Päärakennuksella Fullan oli kuultu puhuvan kauppareissusta kaupunkiin. Kovin salamyhkäisesti hän oli kuitenkin lähtenyt. Ja nopeasti. Kuin jonkin voiman tai tehtävän kutsumana. Miksi? Kyllähän kylän yrittäjien kautta olisi voinut tilata tukusta sellaistakin tavaraa, mitä ei saanut lähimmästä kuntakeskuksesta? Ehkä vanhalla tietäjällä oli kuitenkin omat salaisuutensa tai tarvikkeensa, joita ei saanut tavallisista tavarataloista, lapsi järkeili. Tilapäinen majoitus järjestyi onneksi päärakennuksen keittiöhenkilökunnan ystävällisen perheen uudenaikaisesta kodista. Viikonlopuksi kylään saapuneelle äidilleen hän esitteli tarinan niin, että Fulla oli sopinut hänen kanssaan tilapäisestä majoituksesta ja kauppamatkastaan. Onneksi Fulla oli sen verran vanhanaikainen ihminen, ettei häneltä pystynyt tarkistamaan asiaa matkapuhelimella. Kun lapsi vakuutti hänellä olevan kaiken hyvin ja että Fulla palaisi kyllä, äiti myöntyi vaste

Vielä ennen pestin aloittamista Kuukivi edellytti minua suojaamaan myös vaatteeni pajassa työskentelyyn sopiviksi. Voitelimme – ei, oikeastaan kyllästimme – lähes kaikki vaatteeni jollain minulle tuntemattomalla kellertävän läpikuultavalla puuöljyn kaltaisella aineella. Vähän Kuukivi ihmetteli keinokuituisten housujen hidasta kyllästämistä, mutta oli lopulta tyytyväinen lopputulokseen. Alushousuni Kuukivi määräsi nakkaamaan tuleen. Moisia suitsia en tarvitsisi hiertämään liikkuvassa työskentelyssä. Sukkien välttämättömyyden sain perusteltua hänelle. Jalkaani sain samankaltaiset nyöritettävät jalkineet kuin Kuukivelläkin. Suojaaminen on lievä ilmaisu siitä parannuksesta, jonka suoritimme vaatekerralleni. Vaatteet muuttuivat pieniä kipinöitä palamatta kestäviksi. Hiki valui imeytymättä pois öljytyn kankaan pinnasta pieninä pisaroina. Ei olisi vaaraa, että voimakaskaan hikoilu polttaisi kainaloihin reikiä. Suojaöljyn haju oli aluksi aika voimakas, mutta hajuun tottui muutamassa päiväs