Alakuu

Lehdet ovat tippuneet maahan muutamia viimeisiä pajupensaissa yksinäisenä väriseviä lehtiä lukuun ottamatta. Kuura on kuorruttanut kuloutuneet ja maahan lakastuneet heinät. Tilhiparvi istuu illalla lehdettömässä koivussa ja tilskuttaa kellomaista soittoaan. On kuin aamun ja illan synkkä pimeys odottaisi maisemaan vähenevää päivänvaloa heijastavaa lunta. Aiemmin lokakuussa ensilumi oli ja meni lasten ilona päivän verran. Takapihalle tehty lumiukko sinnitteli aikansa, mutta taipui vielä syyssäässä lämpimän henkäyksen alle. Nyt aamuhämärä tarjoaa ikkunasta katsottaessa uuden annoksen puhtaan valkoista, yöllä satanutta lunta. Lämpötila on nollassa. Lumi narskuu askelten ja koiran tassujen alla. Lumi on juuri sopivaa lumipallojen tekemiseen ja pyörittelyyn. Ensilumi tuo näkyviin sen näkymättömän maailman, joka tavallisesti on meidän ihmisten aisteilta salattu. Tuossa on hypellyt uskalias jänis pihapiirin poikki. Tuossa harakka tai varis on astellut tien ravissa kuin jotakin etsien. Koiraa...

Vielä lunta riittää. Pidempi lauha jakso teki maaliskuussa kovemman kannen lumen pintaan, minkä päällä kesti paikoitellen aikamiehenkin kävellä paljoakaan uppoamatta. Nyt tuiskut ja lumisateet ovat tehneet lumipatjan pinnasta taas pehmeän ja hankalammin kuljettavan. Silti lumessa on kovempi kerros alla. Haasteellinen keli umpisella niin moottorikelkoille kuin monille luonnon eläimillekin. Poronhoitoalueen sääolosuhteet ovat olleet tarkkailun alla kuluvana talvena. Maalinnuilla on toivottavasti ollut kieppien tekoon riittävästi pehmeää lunta. Jänikset ovat juosseet lumen pinnan ristiin rastiin omia polkujaan. Pihapiirin jokainen verkotettukin lehtipuu ja tuija on käyty katsomassa ja nakerrettu verkon yli tai silmien raoista pilkistävät oksat. Omenapuu osoittautui taas jänisten ”suosikiksi”: yksi uskalikko jänis oli käynyt kalttaamassa lumihangen yläpuolisen rungon paljaaksi verkon välistä kuin katiskasta ikään. Nälkä on kova ohjaaja luonnoneläintenkin talvessa. Hyvin jänikset näyttävä...

 Eri sukupolvien välinen ja tuttavien ylisukupolvinen ystävyys voi tuoda iloa ja erilaisia näkökulmia meidän jokaisen ihmisen elämään. Sekä isoilla että pienemmilläkin paikkakunnilla voi olla aktiivisia sukupolvien kohtaamispaikkoja kuten kyläyhteisöjä ja kyläseuroja, osakaskuntia ja jakokuntia, metsästysseuroja ja kansalaisopiston kurssien kokoamia ryhmiä. Oma lukunsa ovat myös asuinpaikan ja työn sekä koulun yhdistämien saman asuinalueen ihmisten ja perheiden keskinäinen ystäväverkosto. Muistan esimerkiksi ala-asteella vanhempieni lahjoittaneen siemenperunoita ystäväperheellemme, kun heidän perunamaassaan sattui huono sato. Mansikan rönsyjen ja erilaisten pistokkaiden lahjoittaminen oli tuolloin myös yleistä. Puhuimme viime viikonloppuna puhelimessa vanhempieni pitkäaikaisen tuttavan kanssa säistä ja maailmanmenosta. Mieleeni jäi ystävän toteamus, että tämä talvi on ollut hänen muistinsa mukaan aivan kuin 60- tai 70-luvun talvet. Pitkiä pakkasjaksoja ja välillä tuulen pääilmans...