Alakuu

Istun ja syön yhdessä kääpiön kanssa luolan pisimmän puupöydän ääressä. Kääpiö istuskelee matalalla puisella tuolilla jalkojaan pöydän alla heilutellen. Polvillaan ollessani pääni on pöydän ääressä samalla korkeudella kääpiön silmien kanssa. Kääpiön pajavasara lepää hänen oikean kätensä ulottuvilla pöydän keskivaiheilla. Pieneksi mieheksi kääpiöllä on uskomaton ruokahalu. Katetusta ateriasta katosi melkoinen määrä, ennen kuin ehdin syödä itseni kylläiseksi. Kääpiön kumoamien tuoppien määrä oli moninkertainen omaan juomatahtiini verrattuna. Vaikka en kyllä uskaltaisi uuden tilanteen edessä humaltuakaan… Juoma oli jonkinlaista sahtia. Vahvuus minulle arvaamaton. Kääpiö oli kuljettanut kaikki pöydälle tuodut ruuat ja juomat kumartumalla vihreiden liekkien ääreen. Hän teki kuitenkin kaiken niin kumarassa ja taitavasti piilotellen, että en nähnyt mitä hän tarkalleen tulen ääressä teki. Ehkä kyseessä oli jokin loitsu. Tai oliko itse tuli lumottu, luomaan elämää tuhon sijasta? Joka tapauk

Moja på tvoja. ”Minä sinuna”. Russenorsk oli Pohjoisen jäämeren rannoilla, Arktisella alueella käytetty pidginkieli (sekakieli). Russenorskia käytettiin esimerkiksi vaihdantataloudessa kielimuurien törmäyskohdissa mm. Norjan Vesisaaressa. Yhteinen ymmärrettävä kieli oli tarpeellinen yleisillä kauppapaikoilla ja satamissa. Siinä on yhdistettyjä piirteitä (tai oikeastaan sanoja) pääasiassa Venäjän ja Norjan kielistä. Ensimmäinen taltioitu maininta kielestä löytyy vuodelta 1785. Russenorsk eli ja kehittyi ympäristön mukana. Sitä ovat venäläisten ja norjalaisten lisäksi mahdollisesti käyttäneet alueella asioineet saamelaiset, suomalaiset ja saksalaiset. Russenorsk hiipui käytöstä pohjoisen alueelta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. (Turbolangs, 2024) Monilla venäläisillä tosin ei ole nyt pitkään aikaan tarvetta ymmärtää tai tulla ymmärretyksi eri pohjoismaisilla kielillä. Arktisen neuvoston puheenjohtajuusvuoro evättiin Venäjältä oikeutetusti Ukrainan hyökkäyssodan takia. Neuvoston s

Muumimamman hassu viikko Lähes joka kesä Muumilaaksossa tapahtuu tavanomaisesta poikkeava ajanjakso. Muumiperhe on tottunut siihen, että Muumimamma ahkeroi Muumitalossa lukuisissa erilaisissa askareissa. Hän huolehtii puutarhastaan – ylpeydestään – ja purkittaa lukuisat hillot säilöön talven yli. Hän huolehtii Muumipeikon ja hänen ystäviensä retkille täyden eväskorin, keittää kaakaot, kun he tulevat ulkoa märällä säällä ja laittaa heidän pyyhkeensä sekä uimahousunsa kuivumaan, kun he tulevat uimahuoneelta. Lisäksi hän kestitsee Muumitalossa vierailevat lukuisat ystävät, tuttavat ja suuremmat sekä pienemmät kulkevat mönkiäiset. Mutta välillä jokainen meistä tarvitsee jotakin erilaista. On oikein nostaa välillä käpälät kohti taivasta ja hassutella. Elää lapsuuden taikaa. Olla kuin päivä olisi yö ja toisinpäin. Tänä aamuna Muumimamma tunsi herätessään juuri niin. Aamu alkaa jo enteellisesti. Muumipappa saapuu keittiöön ja näkee Muumimamman lukemassa rauhallisesti lehteä ennen ku

- En kykene näkemään isääsi. Lapsi katselee kodan sisällä vaitonaisena maahan. - Mutta aavistan, että ratkaisu ilmaantuu ennen pitkää luoksemme. Sen pystyisin aistimaan, jos isäsi olisi hengenvaarassa. En aisti isästäsi nyt juuri mitään; siispä en myöskään usko, että saavutamme murehtimisella mitään juuri nyt. Hän vain on… toisaalla. - Tahtoisin silti käydä etsimässä isää. Jotain merkkejä hänestä. Tai käydä vaikka vanhalla seitapaikalla, jos saisin sieltä jonkin vihjeen isästä. Vanha nainen ei kommentoi mitään. Hän siirtää keitinorressa roikkuvan vesipannun pois tulen päältä. Sitten hän lykkää lapsen ehdotusta ja jatkaa keskustelua. - Ratkaisua odotellessamme tahtoisin kuitenkin palata vielä hetkeksi riimuihin kanssasi. Tiedä, vaikka ne yrittäisivät keskustelumme kuullessaan tuoda luoksemme ratkaisua. Ja oikeisiin valittuihin riimuihin voi aina luottaa. Ne ilmentävät ainoastaan omaa merkitystään. Vailla takaa-ajatuksia. Lapsi piristyy vähän. Ehkä hän oli odottanutkin saavan

Hiihtolomaviikot ovat meneillään ja ensi viikolla on vuorossa Pohjois-Suomen koululaisten vapaat. Samaan aikaan lappilaisilla matkailuyrityksillä on menossa ennätyksellisen vilkas talvi. Matkailijoita kulkee kotimaan rajojen sisällä ja saapuu loma- ja reittilennoilla Euroopasta ja Aasiasta sekä muualtakin kaukomailta. Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen suurin sotaharjoitus vuosikymmeniin tuo myös sekä kalustoa että sotilaita Lapin routivalle tieverkostolle. Malttia liikenteeseen jokaiselle kulkijalle. Kiire ei ole kiva kaveri, jos ja kun sillä vaarantaa perillepääsyn! Mitä sisäänheittotuotteita ja -palveluita maan äärissä matkaavat ihmiset ovat tottuneet näkemään lappilaisten liikekiinteistöjen äärellä? Tai maanteiden mainoksina? Ihmisiä houkuttelevat tarjoukset elävät ja jotkin ovat pysyvämpiä kuin toiset. Alla ainakin muutamia mieleen tulleita. Nähtävyydet, näyttelyt, museot Laskettelukeskukset Kauppakeskukset, tavaratalot Luontokeskukset Majoitustarjoukset, hotellit, hoste

Kääpiö Mies astuu esiin kivenlohkareen takaa. Pieni tunneli avartuu suureen valaistuun luolaan. Tila näyttää hänen mielestään jonkinlaiselta verstaalta tai pajalta. Mukulakivisellä lattiatasolla on erilaisia mekaanisia laitteita ja kojeita. Väkipyörästöjä. Lampaantaljaiset palkeet yhdistettynä masuuniin ja kierreputkistoon. Kivisiä ja puisia pöytiä on sijoitettu sinne tänne ympäri luolaa. Lukuisilla kivisillä pöydillä lojuu hujan hajan monenlaisia työkaluja. Osa niistä on miehelle tuttuja metallitöistä. Suurin osa kojeista on kuitenkin täysin käsittämättömän näköisiä. Tilan suurin rakennelma on katosta ketjujen varassa roikkuva spiraalin muotoinen hopeisenharmaa putkisto. Korkealla putkiston yläpäässä on puisten tolppien varaan nostettu allas, jonka viereiselle puiselle työtasolle johtaa niin ikään puusta tehdyt tikkaat. Puoliavoimet nestekourut risteilevät, jakaantuvat ja yhdistyvät keskenään ilmassa spiraalin muotoisen putkiston sisä- ja ulkokaarien välillä. Lopulta kaikki putket