Alakuu

  - Mitä tapahtui? Mies havahtuu selällään keskellä pimeyttä. Hän yrittää muistella, mitä tapahtui. Hän ei tavoita mitään tarkkoja muistikuvia. Ainoastaan etäisen tunteen, kuin aavistuksen kehossaan. Aivan kuin olisi merisairas. Tai vatsa olisi krampissa maratonin juoksusta. Kuin korvat olisivat lukossa pitkästä pudotuksesta johtuvasta paine-erosta. Tyhjyys. Aivan kuin olisi pudonnut pilvien tai vesiputouksesta pärskyvän sumun läpi. Alusta tuntuu kovalta ja epätasaiselta. Pinta tuntuu karhealta, kun mies tukee kämmenellään istumaan nousua. Alkukantainen aistiverkosto kytkeytyy ja tutkailee ympäristöä mahdollisten uhkien varalta. Miehen katse tavoittaa ainoastaan epäselviä tunnistamattomia muotoja pimeyden keskeltä. Ei mitään liikkuvia hahmoja. Toistaiseksi ei mitään vaaraa tai liikettä. Hyvä. Päässä jyskyttävä huimaus asettuu. Miehen muut aistit terävöityvät vähitellen. Korviin kantautuu harvakseltaan veteen tippuvien pisaroiden yksinäisiä ääniä. Pisaroiden ääni ja kaiku etenee

 "Taos rautaiset talukset, tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! Laai rautainen korento, teräksinen tienaellos: pane syämehen teräkset, veä päälle melto rauta! Lähen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan" Uskoakseni monille nuorille ja vähän vanhemmillekin meistä alkuperäinen Kalevalan eepos on tuttu kouluajoilta. Kalevalan runomitan lukeminen vaatii omanlaisiaan lukulaseja tietyn aikakauden ja kansantieteen perinteen näkökulmaan. Alkuperäistä eeposta voi yrittää lähestyä helpommalla tavalla tutustumalla mm. teokseen ”Kalevala ja opas sen lukemiseen” (2015). Tällöin voi tutustua samalla sekä kalevalaiseen runomittaan että lukea Lönnrotin keräämälleen mittavalle aineistolle laadittuun juoneen. Pikaisesti tarkistettuna ko. teos löytyi ainakin Ellibs kirjastosta. Kalevalan perinne, teemat ja mytologia ovat toimineet inspiraationa monenlaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa. Aivan nuorimmat lapset voivat lukea (yhdessä vanhempien kanssa tietenkin!) Suomen

 Eri sukupolvien välinen ja tuttavien ylisukupolvinen ystävyys voi tuoda iloa ja erilaisia näkökulmia meidän jokaisen ihmisen elämään. Sekä isoilla että pienemmilläkin paikkakunnilla voi olla aktiivisia sukupolvien kohtaamispaikkoja kuten kyläyhteisöjä ja kyläseuroja, osakaskuntia ja jakokuntia, metsästysseuroja ja kansalaisopiston kurssien kokoamia ryhmiä. Oma lukunsa ovat myös asuinpaikan ja työn sekä koulun yhdistämien saman asuinalueen ihmisten ja perheiden keskinäinen ystäväverkosto. Muistan esimerkiksi ala-asteella vanhempieni lahjoittaneen siemenperunoita ystäväperheellemme, kun heidän perunamaassaan sattui huono sato. Mansikan rönsyjen ja erilaisten pistokkaiden lahjoittaminen oli tuolloin myös yleistä. Puhuimme viime viikonloppuna puhelimessa vanhempieni pitkäaikaisen tuttavan kanssa säistä ja maailmanmenosta. Mieleeni jäi ystävän toteamus, että tämä talvi on ollut hänen muistinsa mukaan aivan kuin 60- tai 70-luvun talvet. Pitkiä pakkasjaksoja ja välillä tuulen pääilmansuunn

  Perehdytys   - Isä sitten katosi. - Siltä vaikuttaa. Vanha nainen kohentaa kesäkeittiöksi pystytetyssä kodassa nuotion yllä olevaa mustunutta kahvipannua. Hän sijoittaa pannun liekkien ylle nokka kodan takaseinää kohti. - Minä tunsin sen. Kuin… yhtäkkiä… jokin olisi tarttunut minuun sisältä päin. Ja kiskaissut kovasti. Vanha nainen katsoo syrjäkarein kylään kasvatiksi jäänyttä nuorta lasta. Sitten katse palaa takaisin nuotion liekkeihin ja nainen syventyy ajatuksiinsa. - Ei ole isän tapaista kadota noin. Mitä mieltä sinä olet? lapsi jatkaa. - Kyllä sinä isäsi tunnet. - Tässä on mielestäni jotakin outoa. Yllättäen isänsä kadottaneelle lapselle oli kylän yhteisellä päätöksellä tarjottu mahdollisuus asua kylässä. Ainakin hänen isänsä poissaolon ajan. Kyllä lapsi pärjäisi. Kylässä oli lapsen lähisukulaisia. Ja lapsen äiti ajaisi lähimmästä kaupungista joka viikko töiden päätyttyä kylään. Viikonloppuisin he saisivat asua väliaikaisesti kylän päärakennuksen tiloissa. Laps

 ☕ Kahvi saapui Suomeen 1720-luvulla. Sitä ennen kansan suussa maistui esimerkiksi mahla, olut ja sima, pakurikäävästä ja luonnonyrteistä valmistettu tee sekä verivelli. Sota-aikana kekseliäs kansa teki vastikkeita korvikkeen lisäksi rukiista, ohrasta ja voikukasta. Kahvilajikkeita ovat vaativampi coffea arabica sekä heikompilaatuinen mutta kestävämpi coffea robusta (coffea canephora) . Arabimaissa kahvi saatetaan maustaa erilaisilla mausteseoksilla, joissa on mm. anista, kanelia, muskottikukkaa, mustapippuria ja ruusun terälehtiä. Suomessa vanhat ihmiset tapasivat maustaa kahvinsa suolalla. Sokeri ja kerma ovat yleistyneet kahvin kanssa vasta myöhemmin. Vanha kolttanainen oli mieltynyt hänelle tarjottuun hammastahnaan kahvin mausteena! Kahvin laatu kärsii valosta, hapesta ja ilmankosteudesta. Paahdetussa kahvissa on jopa yli tuhat erilaista haihtuvaa happoa. Suodatinkahvista keittimellä keitettyyn kahviin verrattuna pannukahvi nostaa veren kolesterolipitoisuutta papujen sisältämä