Alakuu

  Perehdytys   - Isä sitten katosi. - Siltä vaikuttaa. Vanha nainen kohentaa kesäkeittiöksi pystytetyssä kodassa nuotion yllä olevaa mustunutta kahvipannua. Hän sijoittaa pannun liekkien ylle nokka kodan takaseinää kohti. - Minä tunsin sen. Kuin… yhtäkkiä… jokin olisi tarttunut minuun sisältä päin. Ja kiskaissut kovasti. Vanha nainen katsoo syrjäkarein kylään kasvatiksi jäänyttä nuorta lasta. Sitten katse palaa takaisin nuotion liekkeihin ja nainen syventyy ajatuksiinsa. - Ei ole isän tapaista kadota noin. Mitä mieltä sinä olet? lapsi jatkaa. - Kyllä sinä isäsi tunnet. - Tässä on mielestäni jotakin outoa. Yllättäen isänsä kadottaneelle lapselle oli kylän yhteisellä päätöksellä tarjottu mahdollisuus asua kylässä. Ainakin hänen isänsä poissaolon ajan. Kyllä lapsi pärjäisi. Kylässä oli lapsen lähisukulaisia. Ja lapsen äiti ajaisi lähimmästä kaupungista joka viikko töiden päätyttyä kylään. Viikonloppuisin he saisivat asua väliaikaisesti kylän päärakennuksen tiloi...

  Eletään loppukesän päiviä. Mies katselee hieman ympäristöään korkeammalle kohoavalta harjulta edessään avautuvaa pientä kyläkeskusta. Hän on tullut lomamatkalle pieneen pohjoisen kylään perheensä kanssa. Tuttuihin maisemiin, vaimon kotiseudulle ja sadonkorjuun kyläläisiä auttamaan. Mies muistelee viime yönä kummallisessa unessa kuulemaansa riimiä.      “Tämä aikakausi uhkaa perheitä.      Pahempaa, se uhkaa perhettä käsitteenä.      Siispä astuvat esiin rauhalliset      ja vetävät asemansa puolustukseen.”   Mies esittää itselleen ääneen kysymyksen. - Mikä voisi uhata minua? Tai perhettäni? Hänen kämmentään alkaa kihelmöimään. Hän tietää välittömästi, mitä kämmeneen on ilmestynyt. Mies katsoo sitä, tuttua kohtaa kämmenessään. Riimu hehkuu himmeästi. Se on käynnistynyt miehen luettua viimeöisen riimin ääneen. Kuin vaistomaisesti hän ottaa vyöllään olevasta tupesta puukon vasempaan käteensä.  Riimu...