Tekstit

Muuan kesäyö

Kuva
Olen ajanut iltapäivällä mäntyisten harjujen ympäröimälle suuremmalle järvelle. Järven pohjahiekan seassa lymyilee useita hiekkaa jauhavia lähteitä. Järven vesi on kirkasta, eikä se lämpene muiden kokoistensa vesistöjen tavoin kovillakaan helteillä yli kahdenkymmenen asteen. Jalokala saattaa syödä valoisassa kesässä keskellä yötäkin. Myös järvellä, eikä pelkästään virtavesissä joita nuorempana kolusin yökalassa. Lisäksi kaipaan soutamisen tuomaa levollisuutta ja lapsuuden kesien ahvenenpyyntimuistoja kotijärvellä. Samankaltaista tunnelmaa. Parasta loma-ajan palautumista. Sitä tässä ollaan testaamassa. Mutta vaikka saalis jäisikin vähiin, yksistään tunnelman vuoksi kannattaa uhrata yhdet yöunet tai kääntää välillä vuorokausirytmi päinvastaiseksi. Oma tunnelmansa oli myös torkahdella auringon lämmittämällä rantahiekalla ja odotella iltaa. Vailla kiirettä, käsissä aikaa. Huomenna olisin jo iltapäivästä suuntaamassa toisaalle. Mutta se olisi huomenna... Nyt uitetaan uutta kokemusta. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joki

Kuva
Napsautan vedenkeittimen päälle. Lastenhuoneesta kuuluu vielä viimeisiä päivän loruja. Kuuntelen tarkkaavaisena, tuleeko pienten askelten töminä ovelle. Miten keitin voikin ääntää noin kovaa, sitä ei tule ajatelleeksi koskaan päivällä. Keittimen sammuttua tulee hiljaista, niin keittiössä kuin lastenhuoneessakin. Avaan aiemmin keväällä bonganneeni uutisen ja tavaan sitä pieneltä näytöltä. - Rasvaevällisten lohien ja taimenten pyynti kielletään… Kielto jatkuu vuoteen… Pohdiskelen jo aiemmin päivällä mielessäni pyöriskellyttä asiaa. Tunnen oloni jollain tavalla hyväntuuliseksi. * Ensimmäinen kohtaamiseni "kummikosken" kanssa sijoittuu kauas ajassa taaksepäin, nuoruuden poikavuosiin. Sinä ensikohtaamisemme kesänä osallistuin asutusalueemme kyläseuran ja kalastuskunnan yhteisiin kesätalkoisiin. Talkootapahtumassa kunnostettiin kalastuskunnan hallinnoiman vesistön rannalla sijaitsevat kota, halkoliiteri ja ulkohuussi. Olin osallistunut jo aiemmin kyläseuran tienvarsie...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alakuun saaga - osa 45

Käräjäsalin istunto oli päättynyt. Kvasir oli saanut jäsenneltyä ajatuksensa taas uomiinsa. Myöhään yöllä, kuin aavistaen, hereillä ollut Kvasir kuuli napakan koputuksen vierashuoneensa ovella. Vähäeleinen Hermoðr saapui kertomaan, että Kvasir oli saanut kiireellisen sanan toimitettavaksi oman sijansa ääreen. Kvasir avasi rullalla olevan sinetöidyn kääreen, jonka päällä luki hänen nimensä palvelijan käsialalla kirjoitettuna. Nimettömänä kirjoitettu viesti välitti kutsun kahdenkeskisestä neuvottelusta pohjattoman lähteen uhrien valmistelupaikalla. Kvasir tiesi, että salasanoma oli Oðinnin lähettämä. Kukaan muu järkevä aasojen linnakkeessa ei toiminut tällä tavalla tähän aikaan. Kvasir oli kiittänyt kohteliaasti saadusta sanasta ja pyysi sanansaattajaa tuhoamaan viestin sivullisten näkemättä. Sitten hän oli odottanut kärsivällisesti, että utelias Hermoðr poistuu huoneesta. Neuvonantajan roolissaan Kvasir oli tottunut jäljittämättömiin ja salattuihin viesteihin, joilla Oðinn otti häneen...
Lähetä kommentti
Lue lisää