Tekstit

Siirtymä

Istahdan työhuoneen narisevaan tuoliin. Lasken mukin sekä mukana tuomani pienen lautasellisen voileipiä työpöydälle. Koira seuraa perässäni huoneeseen, laskee päänsä polvelleni ja maiskuttaa kuuluvasti. Väistämättä tunnen pienen hyväntuulen puuskan itsessäni. - Senkin kerjäläinen. Vasta söit aamuruuan… Huokaisen. Katsahdan kirjastosta lainattujen lehtien pinkkaa, Erä-lehtiä ja Suomen luontoa. Toisaalta Areenassa olisi uusi kausi katsomattomia luonto-ohjelmiakin. Millekähän tässä nyt alkaisi tauon ajaksi. Seuraava palaveri alkaa vasta tunnin päästä. Katson ikkunasta ulkona hieman kajastavaan aamuhämärään. Tunturikoivuja. Hieraisen silmiäni. Ei sentään… Siinähän ne ovat, omalla tutulla paikallaan. Muutama vuosi sitten riviin istuttamamme marja-aroniapensaiden rivistö. Ja nuo jäljet pensaiden juurella? Ne ovat jänisten polkuja kiertelemässä taajamassa ihmisten pihoissa, eivät riekon kynnen piirtoja. Mutta pensaat näyttävät huurteisina ja lumella kuorrutettuina aivan tunturikoi...

Kämppä

Kuva
Vuonna 1916 Samuli Paulaharju kulki jalkapatikassa tutkimassa Pohjanmaan ja Kainuun korpia sekä raatauttamassa niiden asukkaita. Juttujen kerääjä sai kohdata karhunpyytäjiä, kalastajia, tervahaudan polttajia, savupirttejä asukkeineen sekä monen sortin tietäjiä matkallaan. Käpälälautoja, talaksia, loukkuja ja satimia, uuttuja, rysiä, suopeltoja, niittysaunoja, maakuoppia. Tie, keino, väylä, joki, puro, luoma, latu – kaikki tiesivät mahdollisuutta päästä korpikansan ja sen tietouden lähteille, sen alkuperäisyyteen. Mitä näille seuduille on tapahtunut automobiilin, kannettavien matkapuhelimien ja kiireen jälkeen? Nuorisotyöttömyys on ollut jo pidemmän aikaa laskussa. Tilastojen valossa muuttoliike on kohdistunut kuitenkin maakuntien kasvukeskuksiin sekä kaupunkeihin päin. Tämänkin kunnan väestön määrä on vähentynyt tasaisesti jo vuosikymmeniä. Yksi heistä olen minäkin, lähtijöistä. Luonto täällä oli – ja on – se vetovoimatekijä. Muistan minäkin sen, kun oli mahdollisuus pyörähtää lä...

Alakuun saaga - Osa 46: Kvasirin meditaatio

Kuva
Kvasirin meditaatio Kvasir kävelee pitkin Asgardin villin osan halki johdattelevaa pientä polkua. Pari kertaa hänen täytyy etsiskellä johtolankoja kasvillisuuden sekaan katoavan polun jatkumisen suunnasta. Polku on hieman erilainen joka kerta. Mutta ne harvat Asgardin asukkaat, joilla on tahtoa, kärsivällisyyttä ja tieto polun määränpäästä, löytävät kyllä aina ennemmin tai myöhemmin perille uskottuun paikkaan. Kvasir arvostaa vaelluksen suomaa ajatteluhetkeä. Hän miettii viimeaikaisia otaksumiaan ja päivänpolttavia asioita, eikä vähiten lähtiessään näkemäänsä kaksintaistelua sivujuonteineen. Koko aamulla nähty tapahtuma tuntuu askelmerkeiltä jollekin suuremmalle juonelle, joka odottaa paljastumistaan vielä pimennossa. Ja se salaperäinen, Kvasirin tasoisilla voimallisilla loitsuilla itsensä verhonnut hahmo kaksintaistelun aikaan Normandian aukion sivukujalla? Meneillään oli ehkä uuden operaation tiedusteluvaihe. Mikä olisi hämärän juonen varustautumisen ja aseisiin tarttumisen seuraav...

Muuan kesäyö

Kuva
Olen ajanut iltapäivällä mäntyisten harjujen ympäröimälle suuremmalle järvelle. Järven pohjahiekan seassa lymyilee useita hiekkaa jauhavia lähteitä. Järven vesi on kirkasta, eikä se lämpene muiden kokoistensa vesistöjen tavoin kovillakaan helteillä yli kahdenkymmenen asteen. Jalokala saattaa syödä valoisassa kesässä keskellä yötäkin. Myös järvellä, eikä pelkästään virtavesissä joita nuorempana kolusin yökalassa. Lisäksi kaipaan soutamisen tuomaa levollisuutta ja lapsuuden kesien ahvenenpyyntimuistoja kotijärvellä. Samankaltaista tunnelmaa. Parasta loma-ajan palautumista. Sitä tässä ollaan testaamassa. Mutta vaikka saalis jäisikin vähiin, yksistään tunnelman vuoksi kannattaa uhrata yhdet yöunet tai kääntää välillä vuorokausirytmi päinvastaiseksi. Oma tunnelmansa oli myös torkahdella auringon lämmittämällä rantahiekalla ja odotella iltaa. Vailla kiirettä, käsissä aikaa. Huomenna olisin jo iltapäivästä suuntaamassa toisaalle. Mutta se olisi huomenna... Nyt uitetaan uutta kokemusta. ...