Alakuu

  Öinen maisema vilistää unenomaisena molemmin puolin ympärilläni. Kuu kiertää taivaalla ikiaikaista polkuaan. Arvioin öisen matkakumppanini kiertoliikettä ja yritän välillä tarkistaa suuntaa eteenpäin. Minulla ei ole kompassia. Vähitellen edestä löytyvä maisema alkaa tarjoilemaan kiintopisteitäkin. Suuntaan kulkuni kallioseinäisten tunturien välisiin alavampiin maihin. Otan varalta vetonarun pois hartioiltani puroja ylittäessä. En tahdo ottaa sitä riskiä, että komolla oleva jäänkansi pettää reen alta ja vetää minut reen mukana hyiseen kylpyyn. Tunturipurot ovat vielä onneksi riittävän jäässä. Aamulla kuljen niin kauan, kuin hanki kannattelee minua ja vetämääni pientä rekeä. Kävellessäni olen syönyt valmiiksi kypsentämiäni kaloja kylmiltään, jotta jaksaisin edetä. Juomapullooni lumesta sulatettu vesi on jo loppunut. Janottaa. Aamupäivällä kulkuni katkaisee eteen tuleva poikittaiskuru. Kuru ei ole kovin syvä, mutta reen kanssa jalan kulkevan se pakottaa pysähtymään. Hangen pinta...

  - Olethan sinä huomannut, että viralliset  kokoontumisemme ovat lyhentyneet? - Hirtettyjen Jumala keskittynee vain suuriin asioihin. Ei kartuta  viisauttaan pienistä puroista tai salaisista lähteistä. - Totta. Ja luultavasti Keihäsjumala pitää muita keskusteluja suurten salien ulkopuolella. - Varjotapaamisia. - Siltä vaikuttaa, veljeni. Freya ja Freyr ovat sopineet keskenään eräistä koodisanoista. Aina, kun Freya kutsuu Freyriä veljekseen, hän kehottaa häntä olemaan tarkka sanojensa asettelussa. Aasojen valtalinnakkeessa ja sen liepeillä seinilläkin ei voi vaan on taatusti korvat. - Riimuun liittyvistä asioista aasat eivät ole kertoneet suuressa salissa juuri mitään, sen Kantajasta kylläkin. Riimun suhteen olemme olleet lähinnä Kvasirin rivien välistä tihkuvien tietojen varassa. Se on ihmetyttänyt minua, vaikka tiedän Silmänhäpäisijän pitävän sitä silmällä, Freyr jatkaa tyytymättömänä. - Nyt on ilmassa haju uudesta riimusta, jokin kauan piilotellut on riisutt...

Veistän kalenterisauvaan taas seuraavan päivän merkin. Säätila yllätti eilen, ilmassa leijaili vahva kevääntulon enne. Aamulla havaitsen pakkasen väistyneen ainakin hetkeksi. Suojasää on pehmittänyt lumivaipan kantta myös viime yön. Aurinko alkaa kajastaa horisontissa ja keväinen tuuli lakaisee vähiä pilviä pois taivaalta. Leirikentällä kulkeminen on melkoista sohjossa rämpimistä. Pehmeässä lumessa lammelle asti kahlaaminen ei houkuttele, mutta toisaalta minulla on varattuna leiriin vain vähän särvintä. Edellisinä päivinä saamani raudut ovat myös kaivettuina lumeen lähemmäs pyyntipaikkaa. Nälkä ohjaa minut haeskelemaan kovempaa kulku-uraa aiempina päivinä lammelle polkemiltani jäljiltä. Aamusyönti jää lyhyeksi. Saan äkisti alkavasta syönnistä enteenomaisesti onkimalla noin kahdeksi päiväksi riittävät ruokakalat. Sitten syönti loppuu kuin leikaten. Tiirailen muutamien päivien aikana levenneen uveavennon reunalta lammen syvyyksiin. Yhtäkkiä katseeni tarkentuu näkökentän laitamille ilme...

No niin. Istuhan alas, ystäväni. Kai olemme vielä ystäviä? Kirjoitin vuoden alussa otaksumia ja ajatuksia vielä silloin edessä olevasta vuodesta 2025. Jokainen voi lyhyellä uutiskatsauksella itse muodostaa käsityksensä siitä, mihin suuntaan ja kuinka lujaa sen jälkeen maailma on menossa. Miten maailma voi? Do what you can, with what you have, where you are, lausui Theodore Roosevelt. Miten sinä voit, ystäväni? Otitko sen merkittävimmän askeleen tänä vuonna? Ensimmäisen, kohti parempaa? Onnistuitko pysymään valitsemallasi polulla, kohti parempaa? Jatkoitko sinnikkäästi, vaikka vastassasi olisikin tuntunut olevan liian monta umpikujaa, liikaa ylämäkiä? Liikaa alamäkiä? Ylämäet vievät tunturin huipulle. Alamäet vievät vehmaalle maalle ja kurujen pohjalle, kristallinkirkkaiden vesien ääreen. Onko vieläkään liian myöhäistä? Sillä maailma on meidän. Meidän kaikkien, myös sinun ja minun. * Jospa tarraudunkin tällä kertaa suoraan siihen tuntemattomasta kemiallisesta a...

 Idavöllr - Lukekaa kuolevaisen tietokanta vielä kerran. Vaatimaton aasa, jonka nimeä yli puolet käräjillä olevista osallistujista ei muista, rykäisee kurkkuaan puhujan korokkeella. - Ei suoria osumia tai avainsanoja Instagramin tai Twitterin hakutuloksissa (aasat eivät pitäneet Twitterin jäljempänä annetusta nimestä – se muistuttaa liikaa heille salaperäisten riimujen algoritmeista ja mahdista). Kuolevaisten iässä verrattuna vanhoja Facebook-julkaisuja, ei voimassa olevaa käyttäjätiliä. Pari vanhentunutta käyttäjätiliä henkilöstöpalveluyritysten järjestelmissä. Muutamia voimassa olevia käyttäjätilejä eri pilvipalvelupohjaisille teknologia-alustoille (ihmiset ja heidän käsittämättömän alkeellinen mutta toimiva magiansa, Kvasir hymähtää). Ei omaa verkkosivustoa. Ei julkisia tietoja hänen ahjon ääressä tekemistään töistä tai suuremmista saavutuksista. Muutamia tietoja suoritetuista kisällin opinnoista. Yksi laillinen rekisteröity ruutiase. Ei voimassa olevaa minkään metsästysseuran j...