Tekstit

Juuret

Kuva
Niin muuttuu maailma. Mutta aistit ja ajatusten kulku. Ne välittävät meille viestejä tulomatkamme varrelta. * Juuret eivät ole ikuisesti muuttumattomia, ympäristöstään eristäytyneitä kasvutekijöitä. Eivät paikkoja tai ihmisiä, jotka tuottaisivat samoista alueellisista tai sosiaalisista oloista sukupolvi toisensa jälkeen samankaltaisia ominaisuuksia omaavia ihmisryhmiä ja yksilöitä. Maailman myllerrysten väreet ja isoimpien aaltojen mainingitkin tuovat vaikutuksensa kaikkialle maailmassa, tällä yhä pienemmäksi muuttuvalla maapallollamme. Paikalliset olosuhteet muuttuvat. Ihmiset elävät, vanhenevat ja kuolevat. Uusia ihmisiä syntyy ja elää. Puheet saattavat jäädä elämään, ihmisikä kerrallaan. Tarina kerrallaan. * Keskustelin vuoden mittaan muutamienkin samoilta juurilta lähtöisin olevien ihmisten kanssa. Yhteiset, jaetut ja koetut muistoissa olevat kokemukset yhdistävät. Mielessä ajatusten ja kielellä lausutun sanan yhdentyvä kulku aktivoi aivan tiettyjä ajatusten ratoja. S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alakuun saaga - osa 47

Kuva
  Kvasir sai toimitettua perillä asiansa kääpiöiden kanssa. Hän palailee ajatuksiinsa syventyneenä takaisin kohti Asgardin asuttua seutua. Hänen ei tarvitse huolehtia polkunsa suunnasta. Asgardissa m ihin tahansa muualle pääsy vaatii kulkijalta tahdonvoimaa ja määrätietoisuutta, mutta ei Oðinnin läheisyyteen paluu. Oðinnin järjestämässä maailmassa kaikkien polkujen ja teiden luonnollinen suunta johtaa Hli ð skjálf-istuimen läheisyyteen. Kulkiessaan Kvasir miettii alitajunnastaan jostain syystä esiin putkahtanutta Olavinrahojen alkuvaiheita. Olavinhopeisiin liittyi aasojen yhteiskunnan ensimmäinen, kaksi eri maailmaa yhdistävä yhteiskunnallinen järjestäytyminen. Asgardin virallisen valuutan rinnalle jo vakiintunut Käskynhaltijoiden käyttämä rinnakkaisvaluutta oli ollut näennäisen stabiili yhteiskunnallinen rakenne jo kauan. Mutta sen alkuvaiheet juonsivat juurensa aivan eri oloista. Verirahoja. Monet aikoinaan sotaretkiltä palanneista aasoista – mainetta, kunniaa ja etenkin ma...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Siirtymä

Istahdan työhuoneen narisevaan tuoliin. Lasken mukin sekä mukana tuomani pienen lautasellisen voileipiä työpöydälle. Koira seuraa perässäni huoneeseen, laskee päänsä polvelleni ja maiskuttaa kuuluvasti. Väistämättä tunnen pienen hyväntuulen puuskan itsessäni. - Senkin kerjäläinen. Vasta söit aamuruuan… Huokaisen. Katsahdan kirjastosta lainattujen lehtien pinkkaa, Erä-lehtiä ja Suomen luontoa. Toisaalta Areenassa olisi uusi kausi katsomattomia luonto-ohjelmiakin. Millekähän tässä nyt alkaisi tauon ajaksi. Seuraava palaveri alkaa vasta tunnin päästä. Katson ikkunasta ulkona hieman kajastavaan aamuhämärään. Tunturikoivuja. Hieraisen silmiäni. Ei sentään… Siinähän ne ovat, omalla tutulla paikallaan. Muutama vuosi sitten riviin istuttamamme marja-aroniapensaiden rivistö. Ja nuo jäljet pensaiden juurella? Ne ovat jänisten polkuja kiertelemässä taajamassa ihmisten pihoissa, eivät riekon kynnen piirtoja. Mutta pensaat näyttävät huurteisina ja lumella kuorrutettuina aivan tunturikoi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kämppä

Kuva
Vuonna 1916 Samuli Paulaharju kulki jalkapatikassa tutkimassa Pohjanmaan ja Kainuun korpia sekä raatauttamassa niiden asukkaita. Juttujen kerääjä sai kohdata karhunpyytäjiä, kalastajia, tervahaudan polttajia, savupirttejä asukkeineen sekä monen sortin tietäjiä matkallaan. Käpälälautoja, talaksia, loukkuja ja satimia, uuttuja, rysiä, suopeltoja, niittysaunoja, maakuoppia. Tie, keino, väylä, joki, puro, luoma, latu – kaikki tiesivät mahdollisuutta päästä korpikansan ja sen tietouden lähteille, sen alkuperäisyyteen. Mitä näille seuduille on tapahtunut automobiilin, kannettavien matkapuhelimien ja kiireen jälkeen? Nuorisotyöttömyys on ollut jo pidemmän aikaa laskussa. Tilastojen valossa muuttoliike on kohdistunut kuitenkin maakuntien kasvukeskuksiin sekä kaupunkeihin päin. Tämänkin kunnan väestön määrä on vähentynyt tasaisesti jo vuosikymmeniä. Yksi heistä olen minäkin, lähtijöistä. Luonto täällä oli – ja on – se vetovoimatekijä. Muistan minäkin sen, kun oli mahdollisuus pyörähtää lä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alakuun saaga - Osa 46: Kvasirin meditaatio

Kuva
Kvasirin meditaatio Kvasir kävelee pitkin Asgardin villin osan halki johdattelevaa pientä polkua. Pari kertaa hänen täytyy etsiskellä johtolankoja kasvillisuuden sekaan katoavan polun jatkumisen suunnasta. Polku on hieman erilainen joka kerta. Mutta ne harvat Asgardin asukkaat, joilla on tahtoa, kärsivällisyyttä ja tieto polun määränpäästä, löytävät kyllä aina ennemmin tai myöhemmin perille uskottuun paikkaan. Kvasir arvostaa vaelluksen suomaa ajatteluhetkeä. Hän miettii viimeaikaisia otaksumiaan ja päivänpolttavia asioita, eikä vähiten lähtiessään näkemäänsä kaksintaistelua sivujuonteineen. Koko aamulla nähty tapahtuma tuntuu askelmerkeiltä jollekin suuremmalle juonelle, joka odottaa paljastumistaan vielä pimennossa. Ja se salaperäinen, Kvasirin tasoisilla voimallisilla loitsuilla itsensä verhonnut hahmo kaksintaistelun aikaan Normandian aukion sivukujalla? Meneillään oli ehkä uuden operaation tiedusteluvaihe. Mikä olisi hämärän juonen varustautumisen ja aseisiin tarttumisen seuraav...
Lähetä kommentti
Lue lisää