Joki
Napsautan vedenkeittimen päälle. Lastenhuoneesta kuuluu vielä viimeisiä päivän loruja. Kuuntelen tarkkaavaisena, tuleeko pienten askelten töminä ovelle. Miten keitin voikin ääntää noin kovaa, sitä ei tule ajatelleeksi koskaan päivällä. Keittimen sammuttua tulee hiljaista, niin keittiössä kuin lastenhuoneessakin. Avaan aiemmin keväällä bonganneeni uutisen ja tavaan sitä pieneltä näytöltä. - Rasvaevällisten lohien ja taimenten pyynti kielletään… Kielto jatkuu vuoteen… Pohdiskelen jo aiemmin päivällä mielessäni pyöriskellyttä asiaa. Tunnen oloni jollain tavalla hyväntuuliseksi. * Ensimmäinen kohtaamiseni "kummikosken" kanssa sijoittuu kauas ajassa taaksepäin, nuoruuden poikavuosiin. Sinä ensikohtaamisemme kesänä osallistuin asutusalueemme kyläseuran ja kalastuskunnan yhteisiin kesätalkoisiin. Talkootapahtumassa kunnostettiin kalastuskunnan hallinnoiman vesistön rannalla sijaitsevat kota, halkoliiteri ja ulkohuussi. Olin osallistunut jo aiemmin kyläseuran tienvarsie...