Alakuun saaga - osa 20

Kuukiven askellus etääntyy luolan suuaukkoa kohti. Hiljaisuuden langettua luolaan

minut valtaa kummallinen ahdinko. Olen Vanaheimiin saapumiseni jälkeen ensimmäistä kertaa yksin. Täällä vieraassa maailmassa.

Ajatuksiini vyöryvät mielessäni vaanineet kivulias kaipuu kotiin sekä huoli perheestä. Lähes koko Vanaheimissa olon aikani olen voinut uppoutua Kuukiven tiiviiseen työtahtiin tai nukkua kehon väsynyttä unta levollisesti. Olenko uskaltanut edes ajatella kotiin pääsyn mahdollisuuksia? Mutta nyt, vannottuani valan takaisin kotiin pääsystä, minun on aika kohdata möykky sisälläni. Käsitellä se.

Osan selviytymiskeinoistamme saamme perintönä ja jotkin keksimme elämämme aikana itse. Elämän virrassa merkitykselliset vastaan tulevat henkilöt voivat myös johdattaa käyttäytymismallejamme tai ajatustemme ratoja. Jotkin selviytymiskeinot toimivat vain hetken, jotkin ovat pysyvänä osana elämäämme hyvään suuntaan ohjaavia. Olen voinut uppoutua työntekoon viime aikoina. Mutta se ei toimisi enää pestiläisyyden jälkeen.

Hengitän syvään sisään nenän kautta ja päästän ilman ulos suuni kautta.

Mitä tunteita käyn läpi? Sanoitan mielessäni kaikkia niitä tunnetiloja, joita äkillinen vieraaseen maailmaan joutumiseni on sinne padonnut. Kaipuu. Epävarmuus. Alistuminen Kuukiven tarjoamaan turvaan. Olenko mitään Vanaheimissa ilman pestiläisyyttä? Kiukkua nokkansa toisten asioihin tunkevia Silmänhäpäisijää ja muita aasoja kohtaan. Ei ainoastaan kiukkua, vaan raivoavaa vihaa.

Mitä on vaakakupin toisella puolella?

Havaitsen itsemyötätuntoa. Olen kuolevainen jumalten suurella pelilaudalla. Mutta silti tänään vielä hengissä. Ei ole liian myöhäistä yrittää vaikuttaa edessä olevien polkujen suuntaan.

Kohdistan katseeni Kuukiven pajassa oleviin erilaisiin työkaluihin. Nyt jo mielessäni ymmärrettävissä oleviin työkaluihin ja niillä tehtäviin työmenetelmiin. Minulle on kertynyt Vanaheimissa oloni aikana hieman raudan Väen tietoa. Vähäisin apu ei suinkaan ole oikean käteni Kätevä, rautainen käsine ja toinen iho.

- Tässä ei taida olla mahdollisuutta irrottaa?

- Ei ole ei. Aloitetaan työt.

- Selvä.

Aavistelen, että Väen voimien taustalla voi olla jotain muutakin… ehkä riimuja tai näkymättömiä universaaleja voimia… mutta Kuukivi puhuu voimista omalla Vanaheimin tavallaan. Loppujen lopuksi termistö ei ole niin tärkeää. Pääasia, että tunnistaa asioiden kokonaisuuksia ja yhteyksiä. Raudan Väen avusta voi olla apua aikanaan tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden ajattelu saa minut pohtimaan käytännön asioita lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä.

Kun ohjaa itse itseään tunteiden aallokossa, ajattelu pääsee monipuolistumaan. Ristiriitojen ja epätäydellisyyden sietämistä. Tietoisuus itsestäni ja arvoistani. Elämässä on yksi ainoa vääjäämätön suunta – eteenpäin.

Säilytä toivo. Toivo on alkukantaisen vahva elämän ja mielen voima. Se auttaa eteenpäin, isompia tai pienempiä askelia kerrallaan. Kohtuuttomien vaatimusten tai edessä olevien kilometrien määrän ei saa antaa lannistaa. Nyt minun täytyy sietää se, etten hallitse tai edes näe kaikkia lankoja, joita ilmassa yläpuolellani risteilee.

Kiukku ja viha osoittavat, missä rajani kulkevat. Katkeruuden myrkky ei palvele ketään… Mutta aasojenkin on korkea aika tietää, mitä ihminen hyväksyy ja mitä ei. Vaarallisin sotilas puolustaa perhettään.

Ihminen… Minun täytyisi etsiä hengenheimolaisia Vanaheimista. Kuukivihän mainitsi joskus vaanien tuoneen kyliinsä nuoria neitoja. En ole ensimmäinen ulkopuolinen Vanaheimissa, vaikka olisinkin ensimmäinen miespuolinen Midgardista. Ja kukapa tietää, ehkä löydän ystävällisiä sieluja myös vaanikansan keskuudesta.

Ole realistinen heikkouksien ja kehityskohteiden suhteen. Kuukiven ahjon ääressä voin juoda turvallisesti tuopista, mutta ulkona Vanaheimissa vesi pitää keittää. Sahtikoukusta minun täytyy päästä eroon talven mittaan. Juomaveden voi aina keittää.

Tunnista vahvuudet. Yleispätevä elämänviisaus. Asiat, jotka käyttävät käsissä hyvin, tarjoavat mahdollisuuden päästä parhaisiin oppimisen ja tekemisen tuloksiin.

- Entäs jos…

Kuukivi julisti meidän olevan nyt ystäviä. Minun pitäisi pyytää häneltä apua nyt tiukoilla ollessani. Hänen olisi nyt korkea aika oppia tekemään omalla Vanaheimin tyylillään kalastusvälineitä. Kalaruoka pitäisi minut hengissä kaukana edessäpäin siintävässä Vanaheimin kesässä. En lähtisi koettelemaan onneani metsästyksessä väkivahvojen eläimien kanssa…

Mutta kalastaa minä osaan.