Alakuun saaga - osa 11

Fulla ei ilmestynyt omaan asuinkenttäänsä seuraavana iltanakaan.

Päärakennuksella Fullan oli kuultu puhuvan kauppareissusta kaupunkiin. Kovin salamyhkäisesti hän oli kuitenkin lähtenyt. Ja nopeasti. Kuin jonkin voiman tai tehtävän kutsumana. Miksi? Kyllähän kylän yrittäjien kautta olisi voinut tilata tukusta sellaistakin tavaraa, mitä ei saanut lähimmästä kuntakeskuksesta?

Ehkä vanhalla tietäjällä oli kuitenkin omat salaisuutensa tai tarvikkeensa, joita ei saanut tavallisista tavarataloista, lapsi järkeili.

Tilapäinen majoitus järjestyi onneksi päärakennuksen keittiöhenkilökunnan ystävällisen perheen uudenaikaisesta kodista. Viikonlopuksi kylään saapuneelle äidilleen hän esitteli tarinan niin, että Fulla oli sopinut hänen kanssaan tilapäisestä majoituksesta ja kauppamatkastaan. Onneksi Fulla oli sen verran vanhanaikainen ihminen, ettei häneltä pystynyt tarkistamaan asiaa matkapuhelimella. Kun lapsi vakuutti hänellä olevan kaiken hyvin ja että Fulla palaisi kyllä, äiti myöntyi vastentahtoisesti jättämään lapsen vielä seuraavaksi viikoksi kyläläisten hoiviin.

Mutta lapselta alkaisi loppua aika. Fullan tämänkaltaiset päähänpistot eivät vakuuttaisi äitiä jättämään häntä kylään koko talveksi. Opiskeluissa mahdollisuus kotikouluunkin oli tilapäinen ratkaisu, jota ei voisi pitkittää enää kovin kauaa. Onneksi lapsi oli tehnyt tunnollisesti koululäksynsä ja saanut myös opettajilta hyvää palautetta.

Lapsi puntaroi vaihtoehtoja. Miten kauan häneltä kuluisi aikaa opiskella matkariimu tyhjästä? Pitäisikö hänen vaeltaa itse maat ja mannut?

Olisiko hänellä aikaa nyt sellaiseen? Voisiko isä odottaa niin kauan paluuta kotiin?

Ei. Pahdalla ilmestynyt matkariimu oli hänen paras johtolankansa. Ainoa johtolankansa. Olkoonkin, että riimu oli tummunut. Mutta Fullan mukaanhan riimut ilmentävät omaa perimmäistä merkitystään? Eikö matkariimusta voisi oppia sen syvimmän merkityksen?

Siis pahdalle. Kunhan hän saisi viikon koulutehtävät tehtyä (toivottavasti taas etukäteen!), hän sopisi jonkun kyläläisen kanssa menevänsä torstaina tai perjantaina puolukkaan vielä kerran ennen pysyviä ensilumia.

Äiti tulisi kylään lauantaina. Mihin saakka matkariimu veisi hänet? Ehtisikö hän palata matkalta takaisin kylään ja esittää, että kaikki oli normaalisti?

Mitä matkariimun koskettamisen jälkeen oikeastaan tapahtuisi? Sitä lapsi ei tiennyt varmasti.

Tuuli humisee ulkona. Yksittäisiä sadepisaroita ropisee sivutuulessa ikkunaan. Lapsi nostaa päätään lavitsalta ja katsahtaa ulos. Huone on tyhjä ja talon äänet jo vaimenneet. Sitten hän laskee päänsä ja katselee hämärässä katosta erottuvia paneeleiden oksakuvioita.

Tuttu on turvallista. Se käy oppimisessa, mutta ei aina tositoimissa.

Nyt olisi turvauduttava elämänohjeisiin, joita hän on saanut tähän asti. Isältä ja äidiltä. Fullalta ja kyläläisiltä.

Mitä tahansa ystäviä tapaatkin matkasi varrella, luota heidän apuunsa.

Vaikka he olisivatkin epätavanomaisia.

Tämä seutu pitää huolen omistaan.

- Kettu, lapsi kuiskaa.

Pahdalla näkynyt kettu.

Lapsi yrittäisi oppia matkariimun.

Mutta ensin hän varmistaisi paluun takaisin. Sieltä jostain.