Alakuun saaga - osa 12

- Hyvä pohja. Hellitä.

Lasken otteeni palkeista.

- Ja sitten vettä viilennyskouruihin…

- … puolikkaan vasun verran. Virnalla siivilöitynä.

- Kyllä. Jäähdytetään astalon kärki nesteellä ilman epäpuhtauksia sopivaan esijännitykseen…

-…jolloin käyttäjälle jää tehtäväksi vain saattaa loppuun jo käsissään olevan astalon iskun voima ja suunta.

- Kyllä.

Kuukivi hymyilee. Oppipoika on terävä.

- Sano. Ympäri pikkuisen pohjattoman järven valkeat kivet?

Jälleen uusi arvoitus Kuukiveltä. Olemme harrastaneet nyt sanaleikkejä työskentelyn ohessa.

- Pohjaton järvi. Sen täytyy olla jotain elävää?

Kuukivi äännähtää hyväksyvästi.

Takomisen aikana kääpiötä ei saa häiritä.

Järjestelen hiomalaikan, nahkasuikaleen ja puhdasta pellavakangasta valmiiksi kivipöydän viereen takomisen aikana. Verryttelen oikeaa kättäni.

Kuukivi ei ole vähätellyt keksintöään. Metallisen ihon avulla paljaalla kädellä voi käsitellä keskeneräisiä tulikuumia taoksia. Kuitenkin Kätevä on niin sujuva osa minua, että en huomaa suojaa missään vaiheessa arkipäiväisiä askareita. Iho myötäilee jokaista liikettä. Esteettömästi. Arvokkaimmat asiat ovat niitä, joita jäisi kaipaamaan vasta ne menetettyään. 

Käteni osuu puukon kahvalle. Mitä kaikkea tässä maailmassa osattaisiinkaan valmistaa?

- Kysymys.

- Mhäh… no nyt.

- Miksi yksisilmäinen aasa ei itse ole tehnyt tällaista riimua? Jos tällä on etuja?

- Onpa, poikaseni, kolautettu päähäsi.

Kääpiö laskee astalon pöydälle ja pyyhki käsiään housujensa sivuihin.

- Se on aihiosta uurrettu, Kuukivi selittää kärsivällisesti.

- Aihio suojaa riimua valmistumasta omia aikojaan. Se on uurtajan ja riimun valmistajan välinen side. Aihio täytyy saattaa loppuun, ennen kuin riimua voidaan alkaa käyttämään. Jos joku muu yrittäisi uurtaa riimua ilman aihiota, siitä tulisi kopio tai jokin aivan muu riimu.

- Onko aihio sitten kuin… eräänlainen valmistuksen aikainen patentti?

- Mikä on patentti? Kuukivi kysyy kiinnostuneesti.

- Se on… se suojaa ihmisiä ottamasta lainaan tai omaksi toisen ihmisen tekemää asiaa. Tai keksintöä. Sopimus olla ottamatta toiselta ilman lupaa.

- Phah! Vaikka sinulla olisi minkälaiset luvat tai kiellot. Aihio on yksi. Koskematon. Sitä ei voida toisintaa. Maailmassa on hetkellä ennen riimun saamistasi ollut yksi ainoa tuolle riimulle tehty aihio. Se on uurrettu olevaisuuteen sillä hetkellä, kun olet sen saanut käteesi. Riimun vaiheista ennen aihiota en tiedä mitään.

- Melkoinen suoja.

- On se. Mutta en siltikään käytä itse minkään valmistuksessa tuollaisia aihioita.

- Ovatko ne epäluotettavia?

- Ajattelet oikein.

Kuukivi kääntelee ja kastaa astaloa vielä pari kertaa viilennyskourujen alla valuvassa vedessä eri asennoissa. Vesipisarat virtaavat eri kouruista eri määrinä ja nopeuksina. Lopuksi Kuukivi laskee astalon pöydälle pienten tasapainottavien pajavasaran iskujen saattelemana.

- Aihio voi mennä rikki tai vaurioittaa valmistusprosessissa riimua. Aihio voi kärsiä säästä ja ajasta. Hapertua. Koko lopputulos voi vääristyä yhdenkään aihion aikana tekemäsi virheen myötä. Aihio on epävarma kaupanteon väline.

En vaivaudu korjaamaan Kuukiven luuloa aihion alkuperästä.

- Ja että riimuttaa nyt itsensä… rohkeaa lehmänkauppaa. Mutta sinun kohdallasi, Alakuu, riski on poikinut hyvää.

- Kiitos, Mestari. Taidanpa muuten arvata, mikä on vastaus arvoitukseesi.

- Sano?

- Hampaat suussa.

- Sanoit oikein.

Uusi sykli on meneillään. Kisällistä mestariksi.