Alakuu

Koivujen urvat tuntureilla paisuvat jo etelän tuulessa. Elämä vavahtaa ja kaikki talven nukkuneet heräävät – alkavat edetä. Toiset maasta nousten, maata ryömien, toiset kuloina kahisevia korsia kiiveten – ja taas toiset siivillensä kohoten. Kevät on ylösnousemusta ja aamua. Mutta kun koivujen urvat aukeavat suvituulessa ja kun taivas on lämmin, kirkas ja korkealla, päättyy kevät. Alkaa suurtuntureitten kesä. - Tunturi uhkaa, 1938 Mikä ihmeen salaperäinen vaikutus on tällä Lapin luonnolla? Sitä minun on vaikea itselleni selittää. Tunnen vain sen, että me etelän ihmisetkin vaellamme toisenlaisina napapiirin pohjoispuolella. Meissä on itse kussakin enemmän tai vähemmän Pokka-Heikkiä. On kuin tässä valtavassa luonnossa uinuisi elämän salaperäinen alkuvoima, joka saa meidät sivistyksen muokkaamatkin vaistomaisesti taipumaan puoleensa. Mutta samalla kuitenkin tunnemme itsemme niin avuttomiksi sen arvoitusten edessä. - Tunturikertomuksia, 1921 Aika on lahjoista arvokkain. Siksi r...

Lapsi kävelee jälleen sammaloitunutta polun pohjaa vanhassa metsässä, vänkkyräisten mäntyjen lomassa. Kuloheinät ovat jo kuurassa. Kosteiden painanteiden reunamilla kasvavien harvojen koivujen lehdet alkavat olla likaisen ruskeita. Syksyn ensimmäisten pakkasten puraisemat puolukat ovat nyt parhaimmillaan. Maaruska loimuaa punaisen ja purppuran sävyissä. Vaikka ei lapsi juuri ehdi pysähtyä katselemaan ympärilleen. Koskaan ennen jalkapatikka seitapaikalle ei ole tuntunut hänestä näin pitkältä. Hänellä olisi kaksi vuorokautta aikaa. Kaksi kokonaista päivää ja kolme yötä, ennen kuin äiti tulisi taas viikonlopuksi kyläläisten luo. Ja veisi hänet pitkäksi talveksi pois kyläläisten luota. Lapsi oli nyt varma, että hän ei saisi jäädä koko talveksi kyläläisten luo. Käymään hän pääsisi kyllä, Fullankin luokse. Mutta ei asumaan. Lapsi on pakannut rinkkansa ajatuksella. Siellä ovat vain välttämättömimmät. Säilyke- ja kuivaruuat, kerrospukeutumisen tarpeet päiviin ja kylmeneviin öihin. Ma...

- Hyvä pohja. Hellitä. Lasken otteeni palkeista. - Ja sitten vettä viilennyskouruihin… - … puolikkaan vasun verran. Virnalla siivilöitynä. - Kyllä. Jäähdytetään astalon kärki nesteellä ilman epäpuhtauksia sopivaan esijännitykseen… -…jolloin käyttäjälle jää tehtäväksi vain saattaa loppuun jo käsissään olevan astalon iskun voima ja suunta. - Kyllä. Kuukivi hymyilee. Oppipoika on terävä. - Sano. Ympäri pikkuisen pohjattoman järven valkeat kivet? Jälleen uusi arvoitus Kuukiveltä. Olemme harrastaneet nyt sanaleikkejä työskentelyn ohessa. - Pohjaton järvi. Sen täytyy olla jotain elävää? Kuukivi äännähtää hyväksyvästi. Takomisen aikana kääpiötä ei saa häiritä. Järjestelen hiomalaikan, nahkasuikaleen ja puhdasta pellavakangasta valmiiksi kivipöydän viereen takomisen aikana. Verryttelen oikeaa kättäni. Kuukivi ei ole vähätellyt keksintöään. Metallisen ihon avulla paljaalla kädellä voi käsitellä keskeneräisiä tulikuumia taoksia. Kuitenkin Kätevä on niin sujuva osa minua, ...

Osa Lapin joista on tulvahuipussaan. Vesi hyökyy Napapiirin tuntumassa huimalla virtaamalla alas Kemi- ja Ounasjokea pitkin. Säännöstellyssä Kemijärvessä ja ylempänä Lapissa vedenpinta voi olla vielä matalallakin. Rantahiekka ja savinen järvenpohja näkyvät laajalla alueella sielläkin, missä kesäisin voi kuulla laineiden liplatusta. Mutta lämpö saavuttaa kyllä Lapinkin, ja joet alkavat pumppaamaan pohjoisessa sulavia lumia alas merta kohti. Koivut ovat hiirenkorvalla. Jänisten talvella tekemät tuhot pajukoissa ja lehtipuissa sekä myyrien tekemät tuhot männyn taimissa peittyvät piakkoin uuteen kasvillisuuden vihreään kerrokseen. Kulorastaan ääni kaikuu aamuisin auringon ensisäteiden kajastellessa puiden latvoissa. Pihapiirin linnunpönttö oli vielä kevättalvella tiaisten tarkassa tutkinnassa. Ärhäkkä kirjosieppo vei kuitenkin lopulta pesän, kuten monesti näiden kahden linnun taistelussa käy. Pihapiirissä ja terassilla voi kuulla kirjosiepon liverrystä nyt aamutuimaan. Lapin kesä on näyt...

Fulla ei ilmestynyt omaan asuinkenttäänsä seuraavana iltanakaan. Päärakennuksella Fullan oli kuultu puhuvan kauppareissusta kaupunkiin. Kovin salamyhkäisesti hän oli kuitenkin lähtenyt. Ja nopeasti. Kuin jonkin voiman tai tehtävän kutsumana. Miksi? Kyllähän kylän yrittäjien kautta olisi voinut tilata tukusta sellaistakin tavaraa, mitä ei saanut lähimmästä kuntakeskuksesta? Ehkä vanhalla tietäjällä oli kuitenkin omat salaisuutensa tai tarvikkeensa, joita ei saanut tavallisista tavarataloista, lapsi järkeili. Tilapäinen majoitus järjestyi onneksi päärakennuksen keittiöhenkilökunnan ystävällisen perheen uudenaikaisesta kodista. Viikonlopuksi kylään saapuneelle äidilleen hän esitteli tarinan niin, että Fulla oli sopinut hänen kanssaan tilapäisestä majoituksesta ja kauppamatkastaan. Onneksi Fulla oli sen verran vanhanaikainen ihminen, ettei häneltä pystynyt tarkistamaan asiaa matkapuhelimella. Kun lapsi vakuutti hänellä olevan kaiken hyvin ja että Fulla palaisi kyllä, äiti myöntyi vaste...

Vielä ennen pestin aloittamista Kuukivi edellytti minua suojaamaan myös vaatteeni pajassa työskentelyyn sopiviksi. Voitelimme – ei, oikeastaan kyllästimme – lähes kaikki vaatteeni jollain minulle tuntemattomalla kellertävän läpikuultavalla puuöljyn kaltaisella aineella. Vähän Kuukivi ihmetteli keinokuituisten housujen hidasta kyllästämistä, mutta oli lopulta tyytyväinen lopputulokseen. Alushousuni Kuukivi määräsi nakkaamaan tuleen. Moisia suitsia en tarvitsisi hiertämään liikkuvassa työskentelyssä. Sukkien välttämättömyyden sain perusteltua hänelle. Jalkaani sain samankaltaiset nyöritettävät jalkineet kuin Kuukivelläkin. Suojaaminen on lievä ilmaisu siitä parannuksesta, jonka suoritimme vaatekerralleni. Vaatteet muuttuivat pieniä kipinöitä palamatta kestäviksi. Hiki valui imeytymättä pois öljytyn kankaan pinnasta pieninä pisaroina. Ei olisi vaaraa, että voimakaskaan hikoilu polttaisi kainaloihin reikiä. Suojaöljyn haju oli aluksi aika voimakas, mutta hajuun tottui muutamassa päiväs...