Hyvää naistenpäivää!

Muumimamman hassu viikko

Lähes joka kesä Muumilaaksossa tapahtuu tavanomaisesta poikkeava ajanjakso.

Muumiperhe on tottunut siihen, että Muumimamma ahkeroi Muumitalossa lukuisissa erilaisissa askareissa. Hän huolehtii puutarhastaan – ylpeydestään – ja purkittaa lukuisat hillot säilöön talven yli. Hän huolehtii Muumipeikon ja hänen ystäviensä retkille täyden eväskorin, keittää kaakaot, kun he tulevat ulkoa märällä säällä ja laittaa heidän pyyhkeensä sekä uimahousunsa kuivumaan, kun he tulevat uimahuoneelta. Lisäksi hän kestitsee Muumitalossa vierailevat lukuisat ystävät, tuttavat ja suuremmat sekä pienemmät kulkevat mönkiäiset.

Mutta välillä jokainen meistä tarvitsee jotakin erilaista. On oikein nostaa välillä käpälät kohti taivasta ja hassutella. Elää lapsuuden taikaa. Olla kuin päivä olisi yö ja toisinpäin.

Tänä aamuna Muumimamma tunsi herätessään juuri niin.

Aamu alkaa jo enteellisesti. Muumipappa saapuu keittiöön ja näkee Muumimamman lukemassa rauhallisesti lehteä ennen kuin Muumipeikko ja Pikku Myy saapuvat alakertaan. Muumipappa katsahtaa Muumimammaa ja alkaa keittämään kahvia.

- Tiedätkös kultaseni…

Muumimamma lukee keskittyneesti lehteä. Muumipappa nostaa kahvimyllyn keittiön hyllyltä ja jää kuuntelemaan mylly kädessään mitä tuleman pitää.

- Mitä sanoitkaan, Mammaseni?

- Olen tässä miettinyt. Miltähän Taikuri näyttäisi ilman partaa?

Muumipappa naurahtaa ja alkaa lataamaan kahvipapuja myllyyn.

- Taikuri ilman partaa. Onpa verraton ajatus!

- Ajattele. Taikuri lentää halki taivaan tähtipölyjen pantterinsa kanssa. Hänen partansa täytyy olla tavattoman epäkäytännöllinen matkoilla. Mitä jos joku ajaisi hänen partansa?

Muumipappa alkaa pyörittämään kahvimyllyä. Yläkerrasta kuuluu, kun Muumipeikon jalat tömähtävät makuuhuoneen lattiaan.

- Taikuri näyttäisi luultavasti paljon vähemmän mystiseltä ilman partaansa, Muumipappa sanoo arvelevasti.

- Niin, olet oikeassa. Ehkä Taikuri ei olisikaan taikuri ilman partaansa.

- Mutta parta kasvaa kyllä takaisin. Ehkä vieläkin taikurimaisempana kuin aiemmin.

Muumipappa hakee kaivolta vettä. Hänen vettä hakiessaan Muumimamma on sytyttänyt hellaan tulen. Pappa täyttää suuren vesikattilan puuroa varten sekä kahvipannun. Sitten hän hankaa kuonoaan ystävällisesti Muumimamman kanssa juuri ennen kuin Muumipeikko astuu alakertaan.

- Huomenta!

- Huomenta kultaseni. Muumimamma vastaa.

Muumipappa katsoo merkitsevästi Muumipeikkoa. Kun Mamma ei näe, hän nyökkää päällään Muumimammaa kohti ja hymyilee Muumipeikolle.

- Huomenta. Eikö Pikku-Myy ole vielä herännyt?

- Ei. Hän taisi lukea vielä illalla peiton alla taskulampun valossa.

Muumipappa hymähtää. Pikku Myy ei jättäisi tällaista aamua näkemättä, jos tietäisi millaiset ajat ovat taas alkamassa. Pikku Myy rakastaa katsella, kun Muumimamma tekee asioita tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

Ei hän sitä ilkeydestä tee. Eikä arvostuksen puutteesta, koko Muumiperhe rakastaa toisiaan syvästi. Hän vain pitää siitä. Tunteesta.

Vesi alkaa kiehumaan puurokattilassa. Pappa nostaa kattilan lieden reunalle ja mittaa sekä kaataa hiutaleet.

- Muumipeikko? Hakisitko kellarista mansikkahillopurkin?

- Käyn hakemassa.

Muumimamma juo aamukahvia edelleen pöydän ääressä ja katsoo hyvillään perhettään.

*

Lasten lähdettyä omille kesäpäivän touhuilleen Muumimamma tahtoi välttämättä lähteä onkimaan Muumipapan kanssa. Ennen heidän lähtöänsä hän jätti vaapukkamehupullon sekä valmiita voileipiä reilusti yli perheen oman tarpeen salongin pöydälle. Lapset olisivat nälissään, kun he huomaisivat auringon ehtivän eteläiselle taivaalle. Ja saattoihan kesällä olla vierailijoitakin.

Nuuskamuikkunen katselee telttansa vierellä ympärilleen levittäytyvää Muumilaaksoa. Tänään Muumipeikko meni Niiskujen luokse. Olisi mainio päivä lähteä vaikka onkimaan. Tuulenhenki kävi siltä suunnalta. Nuuskamuikkunen katsahtaa Muumitaloon päin ja huomaa Muumimamman sekä Muumipapan lähtevän kuistilta. Hän hymyilee.

Nuuskamuikkunen piti erityisen paljon näistä Muumimamman tavanomaisesta poikkeavista päivistä. Ne saivat muun perheen kiusaantuneeksi, huolehtivaiseksi, nauravaiseksi ja ajoittain aivan ymmälleen. Tunteet kuuluukin tuntea. Eräs Muumimamman vakiintunut käytäntö oli kuitenkin etsiä ja valmistaa isoäidin reseptikirjasta puhdistustahna Nuuskamuikkusen linkkuveitsen puhdistamiseksi. Ehkä Muumimammalla ei olisi ollut koskaan muutoin aikaa siihen? Ei Nuuskamuikkunen koskaan pyytänyt sitä häneltä. Muumimamma vain piti siitä rutiinista.

Pitäähän sinun huolehtia veitsestäsi, kun tarvitset sitä Etelässä.

Nuuskamuikkunen katsoo, kun Muumipappa kantaa onkia sekä eväskoria Muumimamman perässä. Muumimammalla on tavanomaisen essunsa lisäksi merikapteenin hattu päässään. Hän vilkuttaa ystävällisesti Nuuskamuikkuselle, ja tämä vastaa siihen kohottamalla suussa sammunutta piippuaan. Nuuskamuikkunen päättää lykätä onkiretkeänsä. Hänellä on tunne, etteivät Muumimamma ja Muumipappa ainakaan tyhjin käsin palaisi kalastamasta.

Tänään olisi hyvä päivä käydä vaeltelemassa päivä Muumilaaksossa. Poimia aivan älyttömiäkin ajatuksia ja katsella tuttuja paikkoja uusin silmin. Kävellessään hän pohtii vielä hetken Muumiperhettä.

Muu muumiperhe vuoroin yritti osallistua Muumimamman touhuiluihin tai antaa tilaa hänen toimilleen. Hämmennys nauratti Nuuskamuikkusta joka vuosi ja Muumimammakin taisi salaa nauttia heidän reaktioistaan. Mutta perhe antoi tilaa ja oli läsnä, joskus molempia yhtä aikaa. Koska he rakastivat toisiaan kaikkine ominaisuuksineen.

*

Seikkailu on omalla tutulla paikallaan uimahuoneen viereisellä hiekalla.

Muumimamma katselee merelle. Kesyttömälle, alati muuttuvalle merelle, jossa mainingit ja aallot tuovat kaukaista viestiä ulapalla puhaltavista vihureista.

- Tänään menemme kalastamaan Lokin luodolle.

- Lokin luodolle saakka? Oletko nyt aivan varma? Muumipappa kysyy.

Muumimamma hymyilee ja siristää silmänsä kiinni hymyyn.

- En ole varma. Ja juuri siksi haluan mennä käymään siellä.

Muumipappa katsoo ymmällään kauas horisonttiin. Sitten hän kääntyy ympäri ja katsoo vesirajasta suuntalinjaa Muumilaaksossa levittäytyvään maisemaan. Hän saa mieleisensä kiintopisteet maisemasta, katsoo Muumimammaa ja nyökkää. Lokin luodolle siis.

*

Miten Muumimamma oli aavistanutkin. Naisen vaistosta, tai tietämisestä tässä oli kai kyse.

Muumipappa kelaa siimaa ylös monen metrin syvyydestä. Jälleen yksi suuri meriahven on ottanut kiinni onkeen. Hän katselee syrjäsilmin veneen tuhdolla istuvaa Muumimammaa. Muumimamma nostaa jälleen yhden suuren ajoahvenen ylös merestä. Pian heillä olisi kalatarpeet, vaikka minkälaisiin pitoihin.

- Tiedätkös, kultaseni. Nämä taitavat riittää.

- Luit juuri ajatukseni.

Muumipappa kelaa siiman ja äyskäröi vettä vähemmäksi Seikkailun pohjalla olevasta paljusta. Sitten hän lisää tilalle viimeöisen vesisateen viilentämää pintavettä. Suuret ahvenet virkistyvät ja nostavat selkäevänsä törröttämään pystyyn toisilleen.

Takaisin Muumilaaksoon päin soutaessaan he juttelevat monista asioista. Nuoruudestaan, suuresta tulvasta, pienestä Muumipeikosta ja elämästään rakkaassa Muumilaaksossa.

Muumimamma ja Muumipappa kuljettavat yhdessä kalansaaliinsa takaisin Muumitalon luokse. Muumimamman hattu vain kruunaa onnistuneen onkiretken. Pappa vaikuttaa silminnähden vaivaantuneelta, kun lapset ylistävät suuria meriahvenia ja mörönmoista kalansaalista. Mikseivät hänen pyytämänsä merihauet saa koskaan samanlaista vastaanottoa? Sitten hän pudistaa päätään ja rykäisee.

- Kuulkaas. Tänään syömme kalakeittoa. Sellaista, jota minä tapasin tehdä yhdessä Merenhuiskeen miehistön kanssa.

- Kuinka jännittävää! Muumipeikko huudahtaa.

- Kuulostaa erinomaiselta, Muumimammakin myöntää.

- Miten se tehdään?

- Ei ei, Mammaseni. Tämän keiton voin valmistaa minä Muumipapan tavalla.

Muumimamma katsoo Muumipapan touhukasta poikamaista innostusta ja hymyilee. Sitten hän muistaa aamulla, kuinka Nuuskamuikkunen katseli heidän lähtöään teltalta.

*

Nuuskamuikkunen palasi teltalleen iltapäivällä. Muumipappa näkyy touhuilevan Muumitalon pihamaalla. Muumipeikko ja hänen ystävänsä ovat poikkeuksellisesti myös kotona, vaikka on loppukesän kauneimpia päiviä. Nuuskamuikkusta hymyilyttää. Hän tietää syyn.

Pikku Myy olisi haltioissaan. Hän jättää omat tutkimusretkensä ja konnankoukkunsa tavanomaista vähemmälle. Epämyymäisellä tavallaan hän viettää enemmän aikaa muun perheen kanssa. Ei hän kaikkia tapojaan kuitenkaan unohda. Myy saattaa laittaa makaronia keittoon tai vaapukkamehua teeveteen.

Nipsu hermoilisi omalla tavallaan kuluvaa viikkoa. Nipsu parka ei uskaltaisi ottaa pikkuleipiä salongin pöydältä korista yhtä paljoa kuin tavallisesti. Ehkä häntä huoletti Muumimamman tavallista harvempi leipomisväli? Toisaalta Muumimamma saattaisi koska vain pyöräyttää pannukakun vielä iltaruuan jälkeenkin, kuin yllätyksenä. Omista tavaroistaan Nipsu pitää nyt erityisen tarkasti huolta.

Niiskuneiti siirtyisi tahdikkaasti veljensä luokse muutamaksi päiväksi. Vaikka hän ei yleensä ole montaakaan päivää poissa Muumitalosta, nyt hän odottaisi, että Muumipeikko tulee kutsumaan hänet kylään tai retkille. Tai neidonryöstöön.

Muumipeikko touhuilisi kotona pää kolmantena käpälänä. Hän kantaisi vettä keittiöön, sahaisi halkoja liiterissä ja auttaisi Muumipappaa monenlaisissa askareissa. Kyllä Muumimamma hänet välillä kehottaisi uimaan ja ulos leikkimään, koska oli vielä loppukesä. Mutta retkissä ei olisi samanlaista huolettomuutta. Välillä Muumipeikko kävisi Nuuskamuikkusen luona keskustelemassa syvällisiä ajatuksia.

Hemuli tuskin huomaisi mitään, vaikka hän sattuisikin kylään Muumiperheen luokse. Hemulit pohtivat hemuleiden ajatuksia. Nuuskamuikkunen miettii. Häiritseekö hän jollain tavalla Muumiperheen arkea? Onko hänen läsnäolonsa päivällispöydässä jollain tavalla ylimääräistä?

Muumipeikko ratkaisee Muumitalolla päätöksen hänen puolestaan. Nuuskamuikkunen kuulee heidän yhteisen merkkihuutonsa talon ylhäällä olevasta ikkunasta. Hän tulee ulos teltan sisältä ja lähtee Muumitalolle päin.

*

Nuuskamuikkunen haistelee tarjolla olevaa kalakeittoa salongin pöydän ääressä. Pikku Myy oli välttämättä halunnut laittaa Muumipapan savustetuista ahvenista yhden kalakeiton sekaan, vaikka Pappa oli koettanut estellä. Kalakeitossa on hyvä savun aromi.

- Nuuskamuikkunen! Tulit juuri sopivasti. Haluaisin suojata linkkuveitsesi ensi talvea varten.

Pikku Myy nauroi. Muumipeikko katseli silmät loistaen Nuuskamuikkusen suuntaan. Muu muumiperhe osasi odottaa tätä näytelmää. Hyvä on, pitäähän hänenkin osallistua siihen.

- Terä on aivan kunnossa.

- Niin, niin. Mutta kuljet kaukomailla ja käytät paljon sitä meidän talvella nukkuessamme. Ensi kesään on niin kovin kauan.

Minulla on sopiva resepti.

- Minulla on eräs resepti isoäidin keittokirjassa, jonka avulla voin puhdistaa ja suojata veitsesi.

- Hyvä on. Ei se pahaa tee.

Nuuskamuikkunen ojensi linkkuveitsen Muumimammalle, joka vei sen keittiöön. Sitten hän maistoi kalakeittoa. Maku ei ole ollenkaan hassumpi. Savun maku tuo keittoon hyvän lisämaun.

*

Illalla Muumipappa ja Nuuskamuikkunen katselevat kuistilta elokuun illan punertavaa auringonlaskua. Muumimamma kiertelee vielä puutarhassa ruusujensa luona.

- Joko Muumimamma käsitteli linkkuveitsesi?

- Kyllä. Se on parempi kuin uusi. Taas.

Muumipappa nyökkää ja taittelee sanomalehden kiinni. Uutiset voi lukea illallakin. Ne ovat uusia myös silloin, koska niitä ei ole vielä luettu.

Muumilaakson päälle tulee jostain eksynyt pieni sadepilvi ja alkaa ripotella pisaroita Muumitalon kattoon. Muumimamma nostaa katseensa ylös taivaalle. Sitten hän alkaa tanssia puutarhassa sadepisaroiden keskellä.

- Tiedätkös. Hän on uskomaton.

Nuuskamuikkunen nyökkää Muumipapan sanoille.

- Sinun pitäisi kertoa se hänelle.

Muumipappa asettelee hattunsa kuistin jakkaralle. Sitten hän laskeutuu portaat ja menee tanssimaan Muumimamman kanssa.

Nuuskamuikkunen alkaa soittamaan päivän aikana kehittelemäänsä syksyistä sävelmää.