Vanhan ajan talvi?

 Eri sukupolvien välinen ja tuttavien ylisukupolvinen ystävyys voi tuoda iloa ja erilaisia näkökulmia meidän jokaisen ihmisen elämään. Sekä isoilla että pienemmilläkin paikkakunnilla voi olla aktiivisia sukupolvien kohtaamispaikkoja kuten kyläyhteisöjä ja kyläseuroja, osakaskuntia ja jakokuntia, metsästysseuroja ja kansalaisopiston kurssien kokoamia ryhmiä. Oma lukunsa ovat myös asuinpaikan ja työn sekä koulun yhdistämien saman asuinalueen ihmisten ja perheiden keskinäinen ystäväverkosto. Muistan esimerkiksi ala-asteella vanhempieni lahjoittaneen siemenperunoita ystäväperheellemme, kun heidän perunamaassaan sattui huono sato. Mansikan rönsyjen ja erilaisten pistokkaiden lahjoittaminen oli tuolloin myös yleistä.

Puhuimme viime viikonloppuna puhelimessa vanhempieni pitkäaikaisen tuttavan kanssa säistä ja maailmanmenosta. Mieleeni jäi ystävän toteamus, että tämä talvi on ollut hänen muistinsa mukaan aivan kuin 60- tai 70-luvun talvet. Pitkiä pakkasjaksoja ja välillä tuulen pääilmansuunnan muuttuessa lumisadekuuroja sekä kunnon tuiskujakin. Näistä ns. vanhanajan talvista löytyy ihan seurantatietoa tilastoinakin Ilmatieteenlaitokselta. Pikaisesti katsottuna tammikuun (2024) jakson keskilämpötilat olivat useilla Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin paikkakunnilla reilusti alle -10 °C asteen aivan kuten tammikuussa vuosina 1966–1970 (https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tilastoja-vuodesta-1961).

Pitkänkään pakkasjakson ei kannata antaa hämätä vesistöllä kulkijaa. Aikaisin syksyllä ohuiden jäiden päälle satanut paksu lumivaippa toimii luonnon omana eristeenä. Kovakaan pakkanen ei pysty enää jäänkanteen, jos lunta alkaa olla saapasvarren verran. Paksu ja raskas lumimassa painaa jäitä ja voi nostattaa avannoista vettä jään päälle. Ystäväni verkon koenta oli täytynyt tehdä metsäsukset jalassa viimeisimmän tuiskun lakaistua kantavan kelkkauran piiloon. Onneksi häntä on siunattu kalavesillä kotitalon ääressä.