Alakuun saaga - osa 3

 - Mitä tapahtui?

Mies havahtuu selällään keskellä pimeyttä. Hän yrittää muistella, mitä tapahtui. Hän ei tavoita mitään tarkkoja muistikuvia. Ainoastaan etäisen tunteen, kuin aavistuksen kehossaan. Aivan kuin olisi merisairas. Tai vatsa olisi krampissa maratonin juoksusta. Kuin korvat olisivat lukossa pitkästä pudotuksesta johtuvasta paine-erosta.

Tyhjyys. Aivan kuin olisi pudonnut pilvien tai vesiputouksesta pärskyvän sumun läpi.

Alusta tuntuu kovalta ja epätasaiselta. Pinta tuntuu karhealta, kun mies tukee kämmenellään istumaan nousua. Alkukantainen aistiverkosto kytkeytyy ja tutkailee ympäristöä mahdollisten uhkien varalta. Miehen katse tavoittaa ainoastaan epäselviä tunnistamattomia muotoja pimeyden keskeltä. Ei mitään liikkuvia hahmoja. Toistaiseksi ei mitään vaaraa tai liikettä. Hyvä.

Päässä jyskyttävä huimaus asettuu. Miehen muut aistit terävöityvät vähitellen. Korviin kantautuu harvakseltaan veteen tippuvien pisaroiden yksinäisiä ääniä. Pisaroiden ääni ja kaiku etenee suljetussa tilassa. Ilmassa tuoksuu saven ja mullan sekoitus. Maanalainen luola. Sekä jotain muutakin. Ummehtunut haju. Raudan tuoksua. Etäinen suolan tuoksu… Hikeä.

Mies tunnustelee käsillä kehoaan. Itseään. Ei kipeitä haavoja tai aristelevia kohtia. Hänellä on yllään omat niin kovin tutut kuorihousut ja harmaa pusakka. Puukko roikkuu tupessa vyöllä. Pulssi laantuu pykälällä.

Lopulta mies nousee kokonaan seisomaan. Ympäristön tarkkailua. Ei edelleenkään mitään liikettä. Laaja puolikaaren muotoinen, pimeydessä seinämien reunoilta erottuva luola. Luolan katon korkein kohta häviää yläpuoliseen pimeään. Kaukaa, jostakin hyvin kaukaa näyttää etäisesti kajastavan lepattavaa valoa luolan kauempana siintäviin seinämiin.

- Taidanpa olla kaukana kotoa.

Onneksi luola vaikuttaa tässä kohti tunnelimaiselta. Ei eksymisen vaaraa.

Mies lähtee kävelemään kaukana edessäpäin kajastavaa valoa kohti.

-                 -                  -                 -                  -

Toisaalla Tumma astelee ulos peruskallion halkeamasta.

Hänen perässään seuraa pari tulenpalavia, oranssin ja punaisen hehkuisia pimeässä kiiluvia silmiä.

Lapsi on tullut tietoiseksi perimästään. Hän vaikuttaa nyt tietoisuudellaan ympäristössään. Nimenomaan riimujen ympäristössä.

Tumma kehrää matalalla petoeläimen äänellään.

Siispä häneen voidaan vaikuttaa riimujen keinoilla.

Susi ulvahtaa Tumman vieressä. Malttamattomana. Tumma nostaa raajansa ylös. Kallion halkeamaan syttyy lisää pimeässä hehkuvia silmiä.

Tumma lähettää maan uumenista susia – alkukantaisia, tummia ja palavasilmäisiä – jahtaamaan saalistaan. Yhtä aivan tiettyä saalista. Viisi riutunutta ja riimutettua nälkiintynyttä sutta.

Loputtoman nälkäisiä.