Alakuun saaga - osa 45

Käräjäsalin istunto oli päättynyt. Kvasir oli saanut jäsenneltyä ajatuksensa taas uomiinsa. Myöhään yöllä, kuin aavistaen, hereillä ollut Kvasir kuuli napakan koputuksen vierashuoneensa ovella. Vähäeleinen Hermoðr saapui kertomaan, että Kvasir oli saanut kiireellisen sanan toimitettavaksi oman sijansa ääreen. Kvasir avasi rullalla olevan sinetöidyn kääreen, jonka päällä luki hänen nimensä palvelijan käsialalla kirjoitettuna. Nimettömänä kirjoitettu viesti välitti kutsun kahdenkeskisestä neuvottelusta pohjattoman lähteen uhrien valmistelupaikalla. Kvasir tiesi, että salasanoma oli Oðinnin lähettämä. Kukaan muu järkevä aasojen linnakkeessa ei toiminut tällä tavalla tähän aikaan.

Kvasir oli kiittänyt kohteliaasti saadusta sanasta ja pyysi sanansaattajaa tuhoamaan viestin sivullisten näkemättä. Sitten hän oli odottanut kärsivällisesti, että utelias Hermoðr poistuu huoneesta. Neuvonantajan roolissaan Kvasir oli tottunut jäljittämättömiin ja salattuihin viesteihin, joilla Oðinn otti häneen yhteyttä. Tämän sananvaihdon epätavanomaisuudesta ja merkityksellisyydestä kieli kuitenkin se, että keskustelu oli kutsuttu ruuanlaittotiloissa pidettäväksi. Oðinnin kartanon ruuanlaittotiloissa ennen pannujen ja patojen aamulla alkavaa porinaa ruuanlaittajien saapuessa.

Nimetön viesti ja salasanoma olisivat riittäviä keinoja Oðinnin jäljitettävyyden peittelemiseksi, vaikka Hermoðr ei hävittäisikään viestiä välittömästi sen luetuksi tulemisen jälkeen. Hermoðr taas valmistautuisi huomiseen lähtöönsä, joten hänellä ei (todennäköisesti) ollut nyt mielenkiintoa alkaa salakuuntelijaksi.

Ja kukaan aasa ei halunnut jäädä kiinni luvattomasta vierailusta ruuanlaittotiloihin. Ei ainakaan ilman ylempänsä nimenomaan myöntämää erillistä lupausta. Vain nimettömän kutsun tuoreeltaan saanut osaisi odottaa Oðinnia pannujen ja patojen ääressä. Muut aasat saisivat halvauksen Oðinnin yllättäessä ruuanlaittotiloissa olijan niiden ollessa kiinni. Tieto neuvottelujen pidosta ruuanlaittotiloissa olisi hätistänyt kenen tahansa salasanomasta perille päässeen aasan tuumastaan urkkia toisten asioita.

Ruuanlaittotilojen vartioinnille oli omat menneisyydestä johtuvat syynsä. Tilat olivat tarkoin vartioituja ruuan pilaamisen ja omatoimisen sahdin naukkailun varalta. Nykyisin edes Thorr ei vieraillut simasammioiden luona ilman sosiaalista tai sanatonta hyväksyntää Oðinnilta (ja vaimoltaan). Aasojen juhlissa ei ollut sattunut pitkään aikaan kiusallisia hiljaisuuksia, joita tyhjänä paikalle tuodut simasammiot ja vaitonaisena nikotteleva ukkosenjumala saattaisivat saada aikaan.

Oðinn toki voi järjestää audienssin keittiöön pihistääkseen jotain. Hän koettelee satunnaisesti vartijoiden ja ruuanlaittajien uskollisuutta. Testaa heitä. Pystyvätkö he välittämään Hänelle totuuden. Myös mahdollisen varkausepäilyn, luvattoman ruuanlaittotiloissa vierailun tai muita epämiellyttäviä uutisia. Oðinn osaa pitää väkensä varpaillaan.
Vaikka... Kvasir ei tahtoisi myöntää itselleen epäilyä, että Oðinn saattaa olla myös oikeasti keräilemässä ruuanlaittotiloista itselleen aistinelämyksien tykötarpeita. Jälleen yhdestä Huginnin ja Muninnin kuulemisesta palautumisen virkistykseksi. Suuruusharha... Luuleeko Oðinn pystyvänsä pitämään toimintansa piilossa, jos se alkaa vaikuttaa toistuvasti selkeänä kuviona kartanossaan? Kukaan tervejärkinen ei toki toisi epäilyjään julki ilman ympäri valtakunnan kiviin hakattuja todisteita, joita riittävän monella olisi syytä uskoa.

Kvasir katsahtaa seinällä olevaa huomisen ruuanlaittosuunnitelman puukoteloa. Hän ottaa suunnitelman käteensä ja selaa sen läpi. Tavanomainen määrä ruokaa ja juoma-annoksia kartanon tavanomaiseksi päiväksi ynnä pieni vierasvara. Kvasir päättää helpottaa ruuanlaittotilojen vanhaa mestaria ja sujauttaa suunnitelman väärinpäin takaisin koteloon. Siten ruuanlaittajat saisivat vahvistuksen epäilyilleen, vaikka Oðinn yrittäisikin toimia huomaamattomasti. Rutiinit ovat oma näppärä viisauden keinonsa virheiden tunnistamisessa.

Huomenna ei järjestettäisi ainakaan varjokokousta. Mitähän Oðinn oikein suunnitteli huomiseksi? Mikä asia vaatisi Kvasiria neuvonantajan ominaisuudessa kuultavaksi keskellä yötä luottamuksellisesti?

*

Aikaisin seuraavana aamuna lyhyiden unien näkemisten jälkeen Kvasir on varustautumassa matkaan. Jossain kartanon tiloissa Hermoðr on myös sonnustautumassa matkalleen kohti Vanaheimia ja Riimun Kantajaa. Hermoðrin lähtö on aina Asgardissa tavanomaista vilkkaampi päivä. Aasat osuttautuvat asioilleen aasojen sanansaattajan lähdön päivänä. Tavan aasat käyvät silloin asioimassa jumalten linnakkeessa hallinnollisia asioita, käyvät mahdollisesti keskustelemassa Forsetin luona, toimittavat kauppa-asioita sekä kyläilevät sukulaistensa luona. Hermoðrin lähtö ja aasojen kosketus ulkomaailmoihin sähköistää kansaa, jolla on pitkältä ajalta muistoja ulkomaailmojen kanssa kosketuksissa olemisesta.

Lähes kukaan ei kiinnittäisi huomiota yksinäiseen, vaatimattomasti pukeutuneeseen kulkijaan väen tungoksessa.

Kvasir ei ota seurakseen ratsukkoa Asgardin uljaista hevosista, ei peuraa kantojuhdaksi kävelykumppanina kapeille poluille. Tämä on tehtävä, jonka hän haluaa suorittaa yksin. Matka Asgardin kauimmaisiin perukoihin. Aasojen harppaavilla askelillakin matka kestäisi päivän verran. Eikä hänen aiottuun määränpäähänsä pääsisikään muutoin kuin kävelemällä, sanattomassa hiljaisuudessa. Jo matkan vaatimukset rajasivat monen aasan mielenkiinnon olla seuraamatta yksinäistä kulkijaa. Oðinn olisi voinut komentaa yhden uskotuista sotilaistaankin taivaltamaan päivämatkan ilman loitsittuja apuvälineitä, mutta harva heistä olisi ollut komennuksesta mielissään. Nuoret sotilaat nurkuivat sanansaattajana toimimisen tylsyyttä.

Vanhat sotilaat ja Kvasirin kaltaiset valistuneet sen sijaan arvostaisivat meditatiivista kävelytuokiota. Paljon nähneet, paljon kuulleet. He, joilla ei ole välitön kiire seuraavaan paikkaan tai toimeen. Kvasir oli luvannut Oðinnille toimittaa itse sovitun asian heidän keskustelujensa erimielisyyksistä huolimatta. Lyhyt paasto ja mielen tyhjennys aasalinnakkeen hälystä auttaisi Kvasiria valmistautumaan oikeaan mielentilaan Hermoðrin paluun juhlallisuuksia varten. Kvasir haluaisi olla terävimmillään, kun näkisi Riimun Kantajaan suoraan yhteydessä olleen sanansaattajan paluun.

Hermoðrin palattua aasojen eliitti ja Käskynhaltijat järjestäisivät erilaisia pitoja, joissa he kuuntelisivat ja kuulustelisivat jumalten sanansaattajan maailmoissa näkemiä ja kuulemia asioita. Oðinnin yksipuoliset julistukset eivät olleet koskaan tyydyttäneet täysin aasojen uteliaisuutta, vaan he janosivat keskustella asioista pidoissa.

Kvasir sonnustautuu vanhaan hupulliseen matkaviittaansa. Viitassa on haalistuneita tahroja, kuin joku olisi sylkenyt vaatteiden päälle (hän pitää sanattomista metaforista). Ja asu auttaa häntä naamioitumaan kaikkien Asgardin yhteiskuntaluokkien kerrosten sekaan. Viisaus voi olla toisinaan ohi suun puhuttuja sanoja.

*

Kvasir taivaltaa matkasauvansa kanssa hiljalleen heräilevän Asgardin läpi. Kohti luostareita, puutarhoja ja niiden takana alkavaa pientä asumatonta seutua. Luostareiden oppineet ja suuntaansa etsivät ovat saaneet osan Asgardista säilymään kesyttämättömänä erämaana. Kuin yhdistettynä luonnonsuojelualueena ja hiljentymisen tyyssijana. Vaikka Hliðskjálf kyllä takasikin, ettei Asgardin taivaankannen alla ole täyttä mahdollisuutta kaikesta läsnäolosta eristäytymiseen.

Yleensä luostareiden seudulla on rauhallista. Tavan aasojen juhlapäivinä luostareiden ulkopuolella tapaa yleensä kiskureita ja velkojia, henkisesti vaurioituneita vanhojen aikojen sotilaita (humalassa) tai aasojen yhteisön hyljeksittyjä omissa pienissä kahnauksissaan. He hakeutuvat omaksi yhteiskunnan kerroksekseen toimittamaan keskenään asioita ilman muiden aasojen ylenkatseita tai paheksuntaa. Tämänpäiväisellä Hermoðrin lähdöllä on siis heillekin oma merkityksensä. Mutta nyt Kvasir erottaa jatkuvaa peittelemätöntä puheen sorinaa ja etäisiä huudahduksia kauempana reittinsä sivusta. Lähellä Normandiaksi nimitettyä toriaukeaa, kyseenalaisesti hankitun ja tahriintuneen tavaran myyntipaikkaa.

Kvasir puntaroi hetken päätöstään, mutta päättää sitten tehdä mutkan katsomassa äänien suunnassa. Onneksi hän varustautui matkaan varaten aikaa ylimääräisille askareille. Aamusta päivä on pisin.

*

Pienellä toriaukealla on käynnissä jonkinlainen kaksintaistelu. Ehkä vanhat sotilaat ovat päättäneet purkaa höyryjään siihen ollessa mahdollisuus. Varsinaisen Normandian puolella vedonlyöjät laskevat nopeasti voittosuhteen ja todennäköisyysarvioiden kertoimia ja ilmoittavat kunakin hetkenä kaksintaistelijoita koskevista saatavilla olevista vedoista. He pitävät hauskaa peleistä liikaa kiinnostuneiden kustannuksella.

Suurin osa pienistä aasanpojista on tänään vanhempiensa mukana asioimassa. Kvasir erottaa pienen ryhmän aivan liian nuoria lapsia toria ympäröivän väentungoksen seassa. Asgardin paikalla oleva yhteiskuntaluokka ei kuitenkaan tule hätistelemään heitä paheksuen pois kaksintaistelun äärestä, vaan katselee yhtä lailla kamppailua yleisönä.

Suuri korsto, jonka nimeä Kvasir ei tiedä, uhoaa vastustajalleen kovaäänisesti voittonsa myötä. Maassa vanhan sotilaan jalkojen juuressa on Asgardin aseseppien valmistama miekka terä katkenneena. Kvasir tarkkaa katseensa uudelleen korstoon ja tämän pitelemään leveäteräiseen kirveeseen.

Hän aistii yleisön kiihtyneisyyden ja jännityksen. Ilmassa on jotakin hurmoksellista.

Tämä ei vaikuta tavanomaiselta kaksintaistelulta.

Kvasir skannaa katseellaan kaksintaistelua kehystävää yleisöä. Yleisössä ovat paikalla ainakin Toinen, Viides ja Kolmastoista Käskynhaltija. Oletettavasti aseen takonut aseseppä on itse katselemassa yleisössä Kolmastoista Käskynhaltija vierellään. Kvasirin tarkat silmät tavoittavat myös muutamia muiden Käskynhaltijoiden uskottuja miehiä yleisön seassa.

Kvasir hivuttautuu kohti Kolmattatoista Käskynhaltijaa ja seppää. Hän jää sopivan etäälle yleisön eturintamasta ja omaksuu oman nimettömän todistajan olemuksensa. Mies yleisössä tarkentaa kuulonsa Kolmannentoista ja sepän tipahtelevaan sananvaihtoon.

- Alat olla vanhemman veljesi veroinen, Kolmastoista sanoo tunnustelevasti.

Nuorehko seppä hymähtää vaitonaisena.

- Olet tehnyt laadukkaan aseen.

- Mutta pohdin, onko se vielä oikeissa käsissä, seppä vastaa soinnuttomasti.

Silloin toriaukealla oleva korsto kohottaa äänensä yli yleisön suosionosoitusten.

- Olen saanut käsiini sopivan astalon kestämään voimiani!

Yleisö hurraa. Sepän hymy ei ulotu hänen silmiinsä saakka.

- Osoittamaan mahtiani!

Hurraahuutoja.

- Oðinn on osoittanut suosionsa minulle taistelijana!

Taas yleisö hurraa yhtäaikaisena huutona.

Korsto antaa katseensa kiertää yleisössä. Kun hän löytää etsimänsä, hän osoittaa miestä ojennetussa kädessään pitämänsä kirveen vartta pitkin.

- Haastan kaksintaisteluun paikalla olevan Viidennen Käskynhaltijan!

Yleisöstä kuuluu kohahdus. Jopa vedonlyöjät Normandian puolella vaikenevat kuuntelemaan seurauksia ja räknäämään, kuinka suuria kertoimia he uskaltaisivat kohta tuoda julki. Kuin yhtenäinen elävä massa yleisö antaa tilaa Viidennen Käskynhaltijan ympärille. Viides Käskynhaltija ei liikahda tai tee elettäkään sanojen edessä.

- Erimielisyytemme eivät ole salaisuus tai yllätys kenellekään, Skarði. Mutta tämä ei ole oikea kaksintaistelu.

- Piiloudutko muodollisuuksien taakse, Viides? Skarðiksi kutsuttu korsto ilkkuu.

Viides hymähtää.

- Mutta aasa minussa ei myöskään ole pelkuri. Saat vastustajaksi oman poikani. Varusteltuna aseistani parhaimmalla. Áli!

Yleisö hurraa. Vedonlyöjät käyvät toimeensa. Varttunut ja jäntevä mies, Viidennen Käskynhaltijan poika, puikkelehtii isänsä viereen yleisön seasta. Viides antaa pojalleen oman miekkansa.

Kääpiöiden takoman miekan.

Yleisön seassa oleva mies terästää katsettaan. Vastapäisessä yleisössä piilotteleva Ensimmäisen Käskynhaltijan uskottu mies kääntää päätänsä tuskin havaittavasti. Niin, että pystyy ääreisnäkönsä avulla tarkkailemaan nyt alkavaa kaksintaistelua.

Viides lausuu pojalleen rohkaisevia sanoja. Skarði on kääntyneenä haltuunsa ottamansa yleisön puoleen ja kerää itselleen taistelutahtoa suosionosoituksista.

Áli astuu leveästi hymyillen yleisön keskellä olevaan tyhjään tilaan. Hän saa myös runsaasti suosionosoituksia. Skarði kääntyy ja katsoo vastustajaansa happamasti.

- Tahdotko lausua sanojasi, poika? Skarði ilkkuu.

- Saat koetella astaloasi, mahtiasi ja Korkeimman suosiotasi minua vastaan. Kirves miekkaa vastaan. Mutta emme kuuluta tappoja tänään. Selvitämme paremmuutemme, ja siihen on hävinneen tyytyminen.

Mies yleisössä päästää pienen annoksen katselijoiden hurmosta mieleensä. Hän hymyilee piilossa huppunsa sisällä. Viidennen perillinen on vakaata kalliota.

Skarði yrittää pilkata vielä vastustajaansa, mutta hän ei saa siihen yleisön suosiota. Lähes kaikki paikalla olevat ovat tietoisia kaksintaistelujen raameista ja säännöksistä. Skarði vilkaisee ympärilleen yleisöön ja myöntyy tuhahtamaan paheksuvasti.

- Hyvä on.

Áli nyökkää kevyesti Skarðille. Skarði ei palauta kohteliaisuutta, vaan ainoastaan lukitsee katseensa Áliin.

- Aloittakaa! huutaa seremoniamestarina toimiva vanha sotapäällikkö.

Miehet mittailevat hetken katseella toisiaan. Sitten Áli syöksee miekkansa kohti Skarðia. Nopeasti Skarði kerää kirveeseensä voimaa ja vauhtia ja kohottaa sen sivultaan vastaiskuun kohti miekan terää.

Kuuluu kirskuvaa ääntä, kun tappamiseen taottu metalli halkoo toista samanlaista.

Yleisö mykistyy. Ensimmäisen Käskynhaltijan uskotun miehen nyökkäys jää huomaamatta kaikilta muilta kuin yleisön seassa olevalta mieheltä… ja kauempana sivukadulla olevalta äänettömästi paikalta poistuvalta hahmolta.

Áli on hämmästyksestä mykistynyt. Kolmastoista Käskynhaltija on vaistomaisesti kohottanut kätensä vieressään olevan sepän olkapäälle.

- Hahaa! Skarði karjaisee voitontahtoisesti.

Yleisö jää hiljaisuuteen. Muutamat asioista paremmin perillä olevat katselevat Kolmannentoista vieressä olevaa seppää arvioiden. Seppä sulkee silmänsä kuin lukisi mielessään siunausta ilmi tulleen salaisuuden ollessa nyt päivänvalossa ja siitä hyökyvien seurausten alkaessa.

- Osoitit… paremmuutesi, Áli puuskahtaa lopulta.

Áli. Hänen mahdollisuutensa. Hänen maineensa. Hänen isänsä miekka. Käteen jäänyt miekan kahva kalahtaa maahan katkenneen terän kärkikappaleen viereen. Skarði myhäilee pahanilkistä hymyään ja kumartuu poimimaan parhaimpina pidettyjen kääpiöiden koristeellisen, turmeltuneen taoksen itselleen.

Áli kävelee Kolmannentoista Käskynhaltijan viereen. Hän lausuu vaivihkaa muutaman sanan sepälle ja puristaa hyväksyntänsä osoittaen tätä olkapäästä. Sitten hän palaa Viidennen luo, joka on kaikesta aivan yhtä ymmällään kuin poikansakin.

Voitto riittää, taistelut päättyvät tältä aamulta. Peleistä kiinnostuneet alkavat keskustelemaan tiukkaan sävyyn Normandian aukealla vielä olevien vedonlyöjien kanssa. Yleisön hurmoksellinen tila on tipotiessään. Kaikilla tapahtuneen nähneillä tuntuu riittävän sulateltavaa. Vanhan vahva tuki on särkynyt. Vankka asema on kyseenalaistettu uusien voimien edessä.

- Hmm... En uskonut taitojasi moisiksi. Olet poiminut isäsi perinnön ydintä.

Seppä virnistää vaivaantuneena Käskynhaltijansa suopeiden sanojen edessä.

Mies yleisön seassa lähestyy vielä paikalla olevia lapsia. Kenenkään näkemättä hän napauttaa sormellaan yhden pojan, rehellisimmän oloisen, olkapäätä.

- Minulla on sinulle ja valitsemillesi tovereille tehtävä.

Poika katsoo ymmällään ja epäluuloisena tuntematonta miestä. Mies lausuu mielessään pienen siunauksen liian nuorena kaksintaisteluja katselevan aasan suojaksi, ja ojentaa sitten kämmentään.

- Seuraa.

Mies painaa yhden Olavinhopean pojan käteen. Poika kuuntelee nyt huomattavan paljon kiinnostuneempana.

- Tuon.

Mies tiputtaa toisen hopeakolikon pojan käteen.

- Kirveen. kling

- Vaiheita. kling

- Asgardissa. kling.

Poika katselee Kvasirin silmiin ja nyökkää sanattoman sopimuksen merkkinä. Sitten hän sulkee kämmenensä, työntää sen taskuihinsa ja poistuu paikalta teeskennellen taitavasti vetelehtivää ja välinpitämätöntä nuorukaista. Oikea valinta, Kvasir.

Mutta nyt hänen pitää toimittaa itsensä päivän varsinaiseen tehtävään.