Alakuun saaga - osa 41

 Idavöllr

- Lukekaa kuolevaisen tietokanta vielä kerran.

Vaatimaton aasa, jonka nimeä yli puolet käräjillä olevista osallistujista ei muista, rykäisee kurkkuaan puhujan korokkeella.

- Ei suoria osumia tai avainsanoja Instagramin tai Twitterin hakutuloksissa (aasat eivät pitäneet Twitterin jäljempänä annetusta nimestä – se muistuttaa liikaa heille salaperäisten riimujen algoritmeista ja mahdista). Kuolevaisten iässä verrattuna vanhoja Facebook-julkaisuja, ei voimassa olevaa käyttäjätiliä. Pari vanhentunutta käyttäjätiliä henkilöstöpalveluyritysten järjestelmissä. Muutamia voimassa olevia käyttäjätilejä eri pilvipalvelupohjaisille teknologia-alustoille (ihmiset ja heidän käsittämättömän alkeellinen mutta toimiva magiansa, Kvasir hymähtää). Ei omaa verkkosivustoa. Ei julkisia tietoja hänen ahjon ääressä tekemistään töistä tai suuremmista saavutuksista. Muutamia tietoja suoritetuista kisällin opinnoista. Yksi laillinen rekisteröity ruutiase. Ei voimassa olevaa minkään metsästysseuran jäsenyyttä. Jakokunnan vesialueen, koskiosuuden ja maa-alueiden osuuksia. Voimassa oleva kalastuskunnan jäsenyys. Tietokannassa on Heimdallin ja Korkeimman suoria muistijälkiä viimeisen neljän vuodenkierron ajalta muistisäikeisiin tallennettuna. Suurin osa säikeistä on kuluneen kahden talven ajalta. Näiden tietojen avulla olemme muodostaneet miellekartan kuolevaisen silmin nähdystä Midgardin maailman katsannosta. Tietokannassa ei ole mitään sellaisia tietoja, jotka kielisivät erityisen radikaalista liikehdinnästä tai turmiollisesta toiminnasta kuolevaisten oman yhteiskuntarauhan häiritsemisenä.

Aasa käärii jäykkää kirjoitusrullaa kiinni.

- Kuolevaisen toimista Vanaheimissa olette tietoisia.

Kvasir peittää halunsa hymyillä puhujan kuivakalle toteamukselle. Varjokokouksen osallistujat ovat taatusti tietoisia Riimun Kantajan toimista Vanaheimissa ilman kuivia, pölyttyviä asiakirjoja tai ilman trigrammeihin epäselvästi ilmestyviä tulkitsemattomia merkkejä. Ja nyt virallisen käräjäsalin istunnon jälkeen, tiedon lähtiessä leviämään, siitä ovat pian tietoisia loputkin Asgardin asukkaat.

Keskustelemme asiasta.

Kvasir ehättää ensimmäisten joukossa puheensa kuuluviin.

- Riimun Kantajaan on oltu suoraan yhteydessä voimakeinoin, tuloksetta. Nyt olisi diplomaattisen lähestymistavan vuoro. Mutta se on tehtävä häntä loukkaamatta.

- Ettäkö kuolevainen suvaitsisi loukkaantua, jos mahtavat aasat ovat häneen yhteydessä? Thorr ärähtää. Ääni jylisee käräjäsalissa.

Týr antaa vuorostaan äänensä kaikua käräjäsalissa.

- Kvasir on oikeassa. Riimun Kantajan mieli ei ole vielä aivan tyyni edellisen… yhteydenottomme jäljiltä. Tiedämme hänen seuraavan todennäköisimmän siirtonsa vallitsevassa tilanteessa, Týr sanoo ja katsahtaa Kvasirin suuntaan.

Týr jatkaa vielä:

- Riimun Kantaja pyrkii kotiinsa. Kotimaailmaansa. Ja raivaa kaikin keinoin esteet, jotka hänen tiellensä asettuvat tällä matkalla. Mielestäni ei ole järkevää ärsyttää Riimun Kantajaa löytämään Riimun avulla uusia kilpensä rajoja… eikä varsinkaan keihäänsä heiton ulottuvuutta.

- Kiitos, Týr. Mielestäni Riimun Kantajaan tulisi seuraavaksi olla yhteydessä mahdollisimman neutraalin statuksen delegaatiolla. Emme voi olla noteeraamatta hänen odottamatonta selviytymistään, mutta emme myöskään saa esittää hänen edessään heikkoutta. Emmekä varsinkaan saa vuodattaa häneen ylimielisyyttä meitä kohtaan, Kvasir lisää ja katselee ympärilleen käräjäsalissa. Hän pitää lyhyen tauon ja antaa sanojensa vaikuttaa käräjäsalissa oleviin. Kvasir tuntee toistavansa hieman itseään, mutta hän lausuu silti käräjäsalin kaikkien osallistujien kuullen jo aiemmin varjokokouksessa lausumansa sanat:

- On mahdollista, ettei Riimun Kantajan Riimu tunne vielä rajojaan. Eivätkä kaikki riimut olleet vielä olemassa Korkeimman tutkiessa niitä Maailmanpuussa silloin, kun vanhin maailmakin oli vielä nuori. Vaikka Riimun Kantaja ei kykenekään enää sormusvaloja kummempia vannomaan, vain kuolevaisen mielikuvitus saattaa olla rajana riimun mahdille. Sille kaikelle, mitä se voisi saada aikaan. Ihminen on vieraassa maailmassa kotiaan kaivaten. Se on Riimun Kantajan tämän hetken motiivi, joka täytyy ottaa korvien kuultavaksi ja mielissä tulkittavaksi.

Kvasir panee tyytyväisenä merkille, että hänen mainintansa huomioidaan myös käräjäsalissa olleiden neuvokkaampien, puolueettomien aasojen keskuudessa. Heidän, jotka eivät osallistu varjokokouksiin ja Jumalten Isän sisäpiiriin. Heidän, jotka eivät nähneet Óðinnin loitsua edellisessä varjokokouksessa. Riimun Kantajalta on riistetty oikeus lausua keihäsvaloja Gungnirin nimeen. Mutta vaikka tieto jo aloitetuista toimenpiteistä kuolevaisen suhteen rauhoittaa aasojen neuvostoa, he eivät voi olla miettimättä, missä ja milloin kuolevaisen keihäsvaloista on tehty tabu. Ja miten Kvasir tietää siitä…

Keskustelemme asiasta.

Óðinn ohjaa keskustelua eteenpäin. Matala puheensorina täyttää käräjäsalin. Kvasirilla on idea seuraavasta soveliaasta diplomaattisesta siirrosta, mutta hän ei halua esittää sitä. Riimun Kantajan luokse ei olla lähettämässä delegaatiota, vaikka Kvasir siitä mainitsikin. Delegaatiosta puhumalla Kvasir sai käräjäsalin aasat mukaan keskusteluun, osallistamalla heitä keskustelemaan mahdollisesta seuraavasta siirrosta tai delegaation kokoonpanosta. Aasat eivät kuitenkaan tuhlaa turhaan kenkiensä pohjia kuolevaisen vuoksi. Todennäköisesti Riimun Kantajan luokse lähetetään käräjien päätöksellä vain yksi aasa viemään sanaa. Ja joku toinen saa ottaa aasojen nuoren sankarin ilkeämieliset kommentit kontolleen.

- Aika ei ole nyt puolellamme. Olemme tehneet jo ensimmäisen siirron ja sen vaikutukset ovat tiedossa, halusimmepa sitä tai emme. Kuinka syvään annamme keihään raapaisun painua Riimun Kantajan mielessä, ennen kuin yritämme oikaista tekoa hänen katsannossaan? Týr lausuu.

Kvasir pohtii, millaisessa asemassa Týr mahtaa olla tällä hetkellä. Mikä on neuvokkaan aasan polku Óðinnin pimennossa olevan suunnitelman ensimmäisen, myttyyn menneen vaiheen ja varjokokouksiin osallistumisen myötä? Kvasir uskoo, että Týr oli osallistunut ensimmäiseen varjokokoukseensa vasta hiljattain aivan kuten hänkin. Muutoin Kvasir uskoo, että sotataitoinen aasa olisi neuvotellut Óðinnin ensimmäisen kontaktin Riimun Kantajaan olevan hitusen vähemmän provokatiivinen. Keihäs keskellä päivää ja täysin näköetäisyydeltä, mahtailevan ylimielisesti toteutettu makaaberi liike. Jos Óðinn olisi edes koetellut Valojen Lippaan pystyvyyttä kuolevaiseen tämän nukkuessa, he olisivat saattaneet säilyttää yllätyksen suoman edun ensimmäisessä virallisessa yhteydenotossa. Mutta nyt he joutuisivat olemaan yhteydessä puolustuskannalla olevaan erämaassa selviytyjään.

- Päätön pöllö ilmestyi luolan suulle. Alakuu päästi ukulin vahingoittumattomana luotaan. Muutkin kuin aasat tarkkailevat Alakuun vaellusta Vanaheimissa, Forseti lausuu puheensorinan yli ja katselee käräjäsalissa olevia Freyriä ja Freyaa kohti. Nämä istuvat eleettöminä ja kasvoiltaan tyyninä osoittamatta mitään huomiota sanoille.

- Siispä aasatkin ovat oikeutettuja lähettämään oman tarkkailijansa Alakuun matkan varrelle.

Forsetin läsnäolo edellisessä varjokokouksessa oli yllättänyt Kvasirin. Miten aasojen valtalinnakkeen oiva sovittelija ja käräjillä viisas puhuja oli sotkettu mukaan virallisesta oikeudesta irrallaan toimivaan päätöksentekoon? Suoranaiseen epäviralliseen aktivismiin? Toisaalta… ehkä Óðinn ei olettanutkaan saavansa Forsetilta yleispäteviä neuvoja kummempaa näkemystä varjokokouksissakaan. Ehkä Óðinnia kiinnosti Forsetin tuoma näkemys asioiden oikeudenmukaisuudesta. Referenssitietoa, ja varjokokousten ulkopuolelle jäävien aasojen mahdollisten mielipiteiden kulkua. Ja sitä paitsi… Kun aasat tahtoivat mennä keskustelemaan Forsetin luo, he menivät yleensä kysymään neuvoa omien asioidensa ja keskinäisten kiistojensa ratkaisuissa. Eivät kyselemään Forsetin omasta elämästä tai siitä, missä epävirallisissa kokouksissa hän oli ollut viime aikoina. Forseti itse tuskin lavertelisi varjokokouksista eripuraa kylväen. Se ei ole hänen luontonsa mukaista. Mutta myös Forsetin olisi kuulunut olla mukana siinä kokouksessa, jossa Óðinn oli päättänyt keihäänheitostaan. Kvasir panee merkille, että Forseti oli ollut tähän mennessä ainoa aasa, joka käyttää kuolevaisen Vanaheimin kastenimeä hänestä puhuessaan.

- Riimun Kantaja ei vaikuta tällä hetkellä olevan suoranainen uhka Asgardille, myöntelee Týr.

- Mutta häntä lähestyvän aasojen edustajan täytyy omata mahdollisimman neutraali asema. Lähetämme hänen puheilleen jonkun sellaisen, joka on vieraillut yhdeksässä maailmassa aiemminkin. Myös Vanaheimissa. Aasan ilmestymisestä Vanaheimiin ei saa tehdä sotilaallista uhkaa vaaneille, Týr sanoo ja nyökkää Freyrin tavoittamaan katseeseen.

- Aasojen mielenkiinnon täytyy olla todistettavasti yksinomaan Riimun Kantajassa, joka vain sattuu olemaan Vanaheimissa. Emme kaipaa ylimääräistä konfliktia.

Sanat lämmittävät Kvasirin sisintä. Hänen rauhasta syntynyttä luontoaan.

Freyr nousee ja pitää pitkästä aikaa puheen käräjäsalissa. Käräjäsalin korkeampien ja jylisevien äänten akustiikan lävistävä matala, tumma ja soinnukas ääni saa monet käräjäsalissa olevat aasat vaistonvaraisesti kuuntelemaan tarkkaavaisesti.

- Olen samaa mieltä, Týr. Olette oikeutettuja tarkkailemaan tapahtumia. Olette oikeutettuja toimimaan tilanteessa, jolla uskotte mahdollisesti olevan vaikutuksia Asgardin ja aasojen tuleviin tapahtumiin. Mutta lähestymisenne täytyy tehdä vaanien oikeuksia loukkaamatta. Vanaheimin ehdoilla.

Thorr naurahtaa halveksuvasti. Thorr, Óðinnin käsikassara, on ollut varjokokouksissa taatusti niiden alkamisesta saakka. Muuten hän ei olisi niissä ollenkaan. Väkevä aasa olisi taatusti suutahtanut, jos olisi päässyt osallistumaan varjokokouksiin vasta viiveellä eikä ensimmäisten joukossa. Kvasir nuhtelee kiivaan aasan käytöstä mielessään. Tällä kertaa Thorr on kuitenkin yksi harvoista, jotka viitsivät tehdä pilkkaa aasojen käräjäsalissa lausutuille vaanijohtajan sanoille. Onneksi muut aasat tuntuvat kuuntelevan polulla eteenpäin vieviä seuraavia askelmerkkejä ja mahdollisia tienhaaroja. Vaikka ne sitten tulisivatkin vaanin suusta.

Týr päättää vastata suoraan Freyrin puheeseen.

- Vaanien johtaja. Olisiko sinulla ehdottaa, kenet käräjien päätöksellä lähetetään Riimun Kantajan puheille?

Freya nousee veljensä viereltä ylös.

- Kai näette sen itsekin, aasat. Teillä on tavoittelemanne ihminen ja haluatte keskustella hänen kanssaan. Aika ei ole puolellanne ja se käy vähiin. Lähettäkää maailmoja kiertänyt sanansaattaja Alakuun puheille, aasoista nopein. Hermoðr, Vikkelä.

Käräjäsaliin laskeutuu viiltävä hiljaisuus. Nuori aasa nousee totisena istuimeltaan punakat kasvot loistaen. Kvasir vastustaa halua nojata eteenpäin tuolissaan.

- Minulla ei ole halua keskustella kuolevaisen kanssa, Hermoðr puuskahtaa.

- Olet objektiivisen statuksen omaava toimija. Sinulla ei ole omia intressejä kommunikoida Riimun Kantajan kanssa. Ainoastaan käräjien päätöksellä annettu sana. Juuri siksi haluamme sinun toimivan aasojen sanansaattajana Vanaheimissa, Freyr lausuu soinnuttomasti.

- Olet riittävän nöyrä tapaamaan Alakuun, Freya lisää kirkkaasti, eikä onnistu peittämään hymyä äänestään kokonaan.

Hermoðr nostaa kämmenensä näkyviin. Hän antaa lähellään istuvien käräjäsalin aasojen nähdä peukalossaan olevan pienen puremajäljen. Etusormellaan hän osoittaa vaaneja kohti.

- Tätäkö haluatte?

- Älä nyt. Ei ole ensimmäinen kerta, kun mahtavat aasajumalatkin tulevat joskus yllätetyksi. Nyt Freyan ääni on vakaa. Mutta hänen mikroilmeensä kavaltaa hänet.

- Minulla ei ole halua sekaantua Vanaheimin ja vaanien käsittämättömään seiðriin tai oikukkaisiin taikoihin.

- Riimun Kantaja toimii itsenäisesti, kuten olemme kuulleet jo aiemmin, Freyr lausuu tyynenä.

- Mutta että aasa tulee hiiren puremaksi! Anteeksiantamatonta! Hermoðr mylväisee jylinäksi yltyneellä äänellään.

Kvasir sallii itsensä hymyillä kuivasti. Aasojen tietäjättärillä ei ole parannuskeinoja hiirten puremiin. Mahtavat aasat ovat jo kauan sitten sinetöineet itsensä ja elämänsä moisista pienistä vaivoista. Ainakin tavanomaisissa olosuhteissa. Mutta kadonneellakin tiedolla voi osoittautua olevan oma arvonsa, varsinkin muuttuneessa tilanteessa. Aasat tietävät ja taitavat paljon erilaista mahtia. He tietävät hyvin paljon riimujen tulkitsemisesta sekä uurtamisestakin. Mutta silti ne ovat heidän käsissään työkaluja, eivät käskyläisiä. Hiirenpurema sormessa on Hermoðrin omien maailmoja kuuntelevien alaisten antama takaisku. Ei hänelle erityisesti tarkoitettu, mutta oikeudenmukaisesti jaettu. Aasat muistavat tapauksen taatusti vielä kauan herjoissaan.

Käräjäsalin akustiikka on revennyt kiivaaseen puheensorinaan. Päällimmäisinä ääninä ovat Hermoðrin kiukkuisena jatkuva valittaminen ja Freyan hienovaraisin heitoin jatkama ilakointi aasojen epäonnistumisesta. Yhä useammat aasat liittyvät mielipiteineen kakofoniaan. Óðinn istuu järkähtämättömänä istuimellaan ja vaikuttaa isältä, joka yrittää päättää lapsikatraan keskellä ketä pitäisi torua ja miten. Kvasir päättää tukahduttaa keskustelun viihdyttävyyden mielestään. Hän alkaa pohtia ajatuksissaan reittejä ja keinoja ohjailla keskustelua eteenpäin kohti päätöksentekoa. Lopulta Kvasirin odottama keskustelun atula kohoaa yhdeksi ääneksi puheensorinaan.

- Johan kuulit vaanienkin puheen, Hermoðr. Unohda pieni hiirenpurema ja niele ylpeytesi, Thorr hörähtää.

Kvasir päättää iskeä havaitsemaansa väliin.

- Kiitos, Thorr! Lausuit viisaita sanoja. Juuri näin käräjien päätöksen täytyy käydä toteen.

Thorr ei voi peittää hymyään katsoessaan Kvasiriin. Muutamat aasat vaikenevat.

- Niin tarkoitinkin. Sillä… äh…

- Sillä osoittamalla, että Hermoðr ei pelkää Riimun Kantajan aiempaa loukkausta, osoitamme vahvuuttamme jumalina.

- Kyllä. Olemmehan jumalia! Thorr mylväisee. Suurin osa aasoista ymmärtää hiljentyä.

- Ja juuri jumalten tavalla Riimun Kantajaa täytyy nyt lähestyä.

- Kyllä! Aasojen tavalla!

Seisomaan noussut Thorr katselee ympärilleen hetken. Sitten hän laskeutuu takaisin istuimelleen niin, että tuntuu kuin käräjäsalin lattian läpi kävisi järähdys pienen maanjäristyksen tavoin. Thorrin käsi sivelee vaistonvaraisesti hänen edessään pöydällä lepäävän Mjölnirin pintaa.

- Riimun Kantajan riimu voi olla uusi. Mutta silläkin on rajansa, Kvasir sanoo tyynesti hiljaiseksi käyneessä käräjäsalissa.

- Ja mikäli kuolevainen uskaltaa sotkea vielä aasojen asioita… Thorr lausuu synkkänä.

- Hänelle täytyy välittää viesti, että sillä on seurauksensa, Kvasir siistii lauseen loppuun. Thorr ähkäisee ynseästi, nyökkää eikä lisää enää mitään. Käräjäsalin ilma on sähköistynyt. Kaikki aasat tuntevat sen taatusti olemuksessaan, samoin kuin paikalla olevat kaksi vaania omassa luonnossaan. Freyr ja Freya pitäytyvät käräjäsalissa olevien aasojen tavoin viisaasti vaiti.

Hermoðr.

Nuori aasa laskeutuu istumaan lakonisesti.

- Minä… menen.

Freyr lausuu puheenvuoronsa käräjäsaliin kuultavaksi.

- Hermoðr seuraa muiden jälkiä. Hän on hyvä siinä. Vaikka menettäisitte suoran näköyhteytenne Riimun Kantajaan, vikkelä tavoittaa haluamansa jälkien päästä.

- Ellei kuolevainen sitten kasvata siipiä selkäänsä ja ala lentää, Hermoðr tokaisee happamasti. Muutamat aasat naurahtavat ääneen.

*

Kvasir pohtii itsekseen jälkikäteen rauhassa viimeisintä käräjäistuntoa. Hän ei muista, milloin viimeksi aasat ja vähälukuinen vaaniedustus olisivat poistuneet käräjäsalista yhtä yhteneväisin mielin. Hän ei tiedä, pitäisikö asiasta olla hyvillään vai huolissaan. Hän lausuu itsekseen ääneen:

- Tavanomaiset ja muuttuvat tilanteet, Kvasir.

Sitten hän päästää ajatustensa vuoksen virtaamaan.

Aasat ja vaanit ovat nykyisin samassa käräjäsalissa. Se on mahdollistaa kahden jumalrodun hyvin erilaisten maailmankatsomusten takia. Aasat hakevat ja etsivät kaikkea uutta ja soveliasta maailmojen ääristä. Aikoinaan he olivat kulkeneet kaikissa yhdeksässä maailmassa etsien, uutta omaksuen ja sitä muokaten. Vanaheimin kohdalla aasat olivat joutuneet pettymään. Vaanit eivät olleet sallineet vieraan valloittajakansan tulla tupsahtavan noin vain kääntämään heidän rakastamaansa maailmaa ylösalaisin ehdoitta. Ensimmäisten kiivaiden yhteenottojen, sitä seuranneiden asemasotavaiheen ja epävirallisen yhteydenpidon jälkeen molemmat jumalrodut olivat vakuuttuneet toistensa aikeiden lujuudesta ja suostuneet neuvottelupöytään. Hän itse, Kvasir, oli saanut alkunsa jumalten rauhasta.

Óðinn oli vaatinut rauhan panttina Asgardiin vaanien johtajat, sisarukset Freyrin ja Freyan. Vaanit olivat saaneet oman näennäisen rauhanpanttinsa myös Vanaheimiin. Oli totta, että Freyr oli vaanien keskuudessaan tunnustama korkein sotilaallinen päätöksentekoelin eli johtaja. Valitsemallaan rauhan pantilla Óðinn oli eliminoinut aasojen silmissä vaanien mahdollisesti myöhemmin aasoja kohtaan osoittaman potentiaalisen sotilaallisen uhan. Kvasir tunsi, että toimenpide oli toteutettu ennen kaikkea aasojen keskuudessa saavutettavan suosion saamiseksi.

Vaanit eivät olleet samalla tavalla kiinnostuneita yhdeksästä maailmasta. Vaanien maailmankatsomukseen kuului heidän oman maailmansa tutkiminen ja siitä jatkuva uusi oppiminen. Heidän hengellisyytensä ja kyvykkyytensä omaa maailmankatsomustaan toteuttamalla veti vertoja aasoille, sillä muutoin he olisivat taipuneet ensimmäisessä sodassa jo kauan sitten. Vaanien mahdissa oli ollut jotain Óðinnia kiinnostavaa. Sen takia Óðinn oli aikoinaan vaatinut rauhan panttina Asgardiin myös Freyan, vaanien keskuudessaan virallisesti korkeimmaksi ja etevimmäksi tunnustaman seiðrin taitajan. Saattoihan Vanaheimissa olla vielä Freyaa taitavampiakin, mutta niistä Óðinn ei ollut enää kiinnostunut. Kvasir ja Freya olivat saaneet yhdessä vakuutettua Óðinnin siitä, että vaanien harjoittama seiðr oli ennen kaikkea kytköksissä luonnossa vallitsevaan voimaan. Oli totta, että Óðinn oli saattanut Freyalta saameillaan opeilla suojata Asgardia luontoon ja paikkaan liittyvän mahdin avulla. Mutta haluamaansa kaiken viisauden ja totuuden ymmärtämisen ydintä Óðinn ei ollut pettymyksekseen saanut vahvalta vaikuttaneen seiðrin avulla. Niinpä Óðinnin jatkuva uuden tiedon etsintä jatkui muissa maailmoissa. Vanaheimiin aasat eivät voineet vaikuttaa enää suoraan (ainoastaan välillisesti ja tarkkailemalla). Rauhan ehtojen mukaisesti aasoilla itsellään ei ollut asiaa Vanaheimiin ilman Freyan ja Freyrin hyväksyntää.

Vaikka aasat ja vaanit olivat rauhassa keskenään, heidän ei tarvinnut pitää toisistaan. Näennäinen rauha jumalrotujen kesken oli mahdollinen, koska aasat olivat rauhan jälkeen kääntäneet mielenkiintonsa muihin kahdeksaan maailmaan ja vaanit olivat kiinnostuneita ainoastaan oman kotimaailmansa rauhallisen elon kannalta. Yhä harvenevissa määrin käräjäsalissa sivuttiin enää Vanaheimin asioita koskevaa asiaa. Mutta nyt Riimun Kantaja oli tehnyt Vanaheimista ehkä Óðinnin silmissä kaikkein kiinnostavimman tutkimuskohteen.

Oliko kyseessä sattumaa? Siihen Kvasir ei uskonut, vaikka ei tuntenutkaan ilmiön kaikkia taustoja. Vaanit eivät olleet kiinnostuneita muista maailmoista. Mutta oliko Vanaheim nyt osallistettu kaikkien maailmojen tulevia asioita koskeviin tapahtumiin vielä tuntemattomasta syystä?

Paluu tämän päivän kysymykseen, Kvasir. Jumala kutistaa ajatustensa kehiä, palaa tämänpäiväiseen ja pohtii sopuisasti menneen käräjäistunnon tuntemuksia.

Translaatiosymmetria. Inversiosymmetria. Diskreetti symmetria. Symmetriaan perustuvat säilyvyyslait. On olemassa eksaktejakin symmetrioita, mutta Kvasir ei koskaan uskonut aasojen olleen sellaista. Pikemminkin parametreja jossain itseään vielä suuremmassa. Havaittu symmetrinen lainalaisuus pätee kyllä tietyissä ympäröivissä olosuhteissa. Mutta kaikki hiukkaset ja niiden identiteetit eivät ole pysyviä. Ne värähtelevät niitä ympäröivässä muuttuvassa kentässä.

Entä, jos symmetria toteutuu vieläkin... Mutta ilmiöön on lisätty uusia parametrejä? Minkä riittävän suuren muuttujan lisääminen kenttään riittäisi lähentämään kahta vahvaa eripuraista jumalheimoa?  Jos tämä toteutuu symmetrian nimissä... Mitä on toisella puolella? Ja millä tavalla ihminen liittyy tähän kaikkeen?

Jos aasat ja vaanit yhdistävät voimansa jotakin sellaista vastaan, mikä odottaa symmetrian toisella puolella, kyseessä voisi olla jättiläisten heimo. On totta, että Óðinn ja aasat olivat vierailleet Jotunheimissa lukuisia kertoja. Mutta jättiläisten totaalinen puuttuminen jäisen ja kylmän maailman kamaralta ei koskaan ollut tyynnyttänyt aasojen mielessä kytevää hermostuneisuutta. He muistivat jättiläisten taitamat, aasoille käsittämättömänä pysytelleet lainalaisuudet ja ilmiöt, joilla he olivat aikoinaan saattaneet jumalat monta kertaa ymmälleen. Ehkä nytkin oli kyseessä oli jättiläisten juoni, ihmiselle langettama riimu, jolla he vain koettivat saada aasojen huomion pois itsestään ja pimennossa mahdollisesti etenevästä juonesta? Siitä Kvasir oli varma, ettei jättiläisten taru ollut päättynyt vielä kokonaan yhdeksässä maailmassa. Riimun jättiläisiin liittyvää alkuperää ei voinut sulkea kokonaan pois.

Vai olivatko ihmiset todellakin potentiaalinen, uusi toimija aasojen ja vaanien mittakaavan maailmoja koskettavissa tapahtumissa? Sitäkään Kvasir ei voinut sulkea pois vaihtoehdoista. Riimun Kantaja oli Vanaheimiin lähetetty itsenäinen toimija, mutta mitä seurauksia sillä olisi? Jos jättiläiset ja ihmiset olivat samalla puolella, oliko ihminen tiedustelemassa strategioita vaaneja vastaan – tietämättäänkin? Yksittäisen ihmisen viaton aie palata kotiin saattoi kätkeä karvasta kalkkia tulevaan. Ja joka tapauksessa jättiläisten ja ihmisten liitto olisi mielenkiintoinen skenaario. Jumalten rodut joutuisivat tarkkailemaan näitä kahta vastustajaa yhtä aikaa sekä ruohonjuuritasolle että kosmisiin korkeuksiin. Kävisivätkö vaanit taistelemaan ihmisiä vastaan ja aasat joutuisivat uuteen taistoon jättiläisiä vastaan? Vaaneilla ja jättiläisillä oli vähemmän keskinäisiä kaunoja vaanien luonteen takia. Ehkeivät jättiläiset halunneetkaan taistella vaaneja vastaan, vaikka aasojen ja vaanien yhteinen rauhansopimus niin teoriassa saattaisi velvoittaakin.

Kvasir havaitsee itsensä kiihtyvän hieman seuraavassa käsittelemässään ajatuksessa ja mahdollisuudessa. Jännityksen tunne kiertelee hänen tiedostavan mielensä laitamilla.

Invarientti. Entä jos kyseessä olisikin symmetriarikko? Riimujen ollessa mukana kuviossa symmetriasta ja sen jatkuvuudesta ei voinut koskaan olla täysin varma. Symmetriarikkojen ansiosta eri eläinten sikiöiden kehon osat alkavat eriytymään. Symmetriarikot ovat tärkeä muutosvoima. Jos symmetriaa ei olisi rikkoutunut maailman varhaisina syntyvaiheina, ei olisi muodostunut ainettakaan aineettomuuden keskellä. Symmetriarikon taustalla voivat olla systeemiä kuvaavien olosuhteiden muutokset kentässä. Mutta vaikutus toimii toisinkin päin, symmetriarikko voi aiheuttaa muutoksia hiukkasiin vaikuttavassa kentässä. Kun symmetria rikkoutuu, vanhat vihamiehetkin voivat kokoontua neuvottelupöytään. Itseään suurempien asioiden edessä. Oliko aasojen mahti yhdeksässä maailmassa kasvanut jo tasapainoa horjuttaviin mittasuhteisiin? Ja ilmaantunut uusi riimu muodostuisi uudeksi, kenttää tasapainottavaksi elementiksi?

Joka tapauksessa kun symmetria rikkoontuu, rakennetta tulee enemmän. Se mahdollistaa yksilöllisyyden. Óðinn oli siitä tietoinen hyvin henkilökohtaisella tasolla. Muutoin Hän ei olisi rikkonut kasvojensa symmetriaa aikoinaan riimujen lukutaidon vuoksi. Kvasir huomaa toivovansa, että tämä viimeinen Riimun Kantajaan liittyvä salaperäinen skenaario muodostuisi aikanaan oikeaksi otaksumaksi.