Alakuun saaga - osa 38

Idavöllr

 

Jumalat kävivät käräjätuoliin,

korkeat pitivät neuvoa,

aasat kohtasivat Idavöllrillä.

Kuinka ovat asiat

kautta yhdeksän maailman.

 

Aasat keskustelevat ja neuvottelevat

punnitsevat

mikä on heille uutta, minkä he jo käsittävät

mitkä asiat menevät heidän tahtonsa mukaan

minkä asioiden arvelevat sujuvan suunnitellusti.

Mitkä asiat tarvitsevat vielä

heidän huomiotansa, heidän tahtoansa,

jos toivovat itselleen eduksi saada.

 

Pyhät heimot kokoontuvat Idavöllriin. Jumalat haukkaavat omenaa ja järjestäytyvät kokoukseen. Vaan riveissä on rakoja; Freyrin tuoli salissa on tyhjä. Aasojenkin istuimia on vailla lämmittäjää. Óðinn on järjestänyt jälleen yhden varjokokouksistaan, niiden kanssa joiden askelten kulun tuntee riittävän hyvin tai tietää omiin aatoksiinsa sopivan.

En pidä yllätyksistä.

Óðinnin toteamus kiirii tavanomaista hiljaisemmassa salissa kolkosti jokaisen kuulijan mielen halki.

Heimdall?

Aasoista vaalein, ryhdiltään ylväs ja olemukseltaan vakaa astelee puhujan korokkeelle.

- Gungnir, keihäs vailla vertaa, kimmahti Vanaheimissa askeltavasta kuolevaisesta kuin oravan nakkaama käpy Asgardin haarniskasta. Keihäs, joka ei koskaan mene ohi.

Heimdall ei täytä salia erinäisillä kiertelevillä korulauseilla, ei esitä otaksumia tai puhu tapahtuneiden asioiden seurauksista. Hän lausuu todistamansa ja poistuu puhujan korokkeelta. Paikalla olevat aasat jäävät kiusalliseen ja vaivaannuttavaan hiljaisuuteen.

Aloitamme keskustelun.

- Taisi sodassa veltompi voittaa. Taivaiden Kulkijan metkujako? Hermoðr, Vikkelä, kysyy heti luvan saatuaan, kireyttä äänessään.

- Mahdollisesti. Hänen, jonka veri on valunut yksiin Óðinnin kanssa. Jälleen uusi tapa pilkata ja kiusata meitä aasoja, vastaa Thorr.

Bragi lausuu värssyn.

- Tietäkää, te kaksi

kuumapäät kerran

että Óðinn on tilanteen herra.

On leikkisä, Loptr,

mutta luulo on väärää

ei vapaasti huiskinut häntää:

pakkasenkylmän on

loitsituin kuorin

aasat kytkeneet hänet vuoreen.

Keskustelu vaimenee hetkeksi.

- Ei kai Freyr tekisi mitään sellaista? kysyy Gefjun varovasti.

Bragi lausuu värssyn.

- Freyr on paras

urhoparvesta

aasain asuinmailla.

Hän ei itketä neittä,

ei miehen naista

ja avaa kansansa kahleet.

Mutta Suuren Riidan juhlassa

hänkin pisti

vastaan sille jok’ humalassa

aasoja risti.

- Freyr ei vaarantaisi omaa jumaluuttaan, eikä varsinkaan Vanaheimin maata, Gefjun sanoo nyt kuuluvammin.

- Me tiedämme sen. Vánagandr on lukittu varmaan paikkaan, josta kumpikaan jumalten rotu ei sitä tahtone vapauttaa. Jos peto pääsisi irti, se tuhoaisi tullessaan ensin Lännen maailman ja sitten suuntaisi kohti Ylistä maailmaa. Sen tiedämme ja siitä olemme hinnan maksaneet, sanoo rohkea Týr, Yksikätinen.

- Kuulkaa te, aasat! Freyr, vaanien johtaja, on rauhan osoituksena Asgardissa. Antakaa vanhojen tuomioiden olla! puuttuu puheeseen Forseti.

Aasat mutisevat ja keskustelevat hetkisen keskenään, kukin vierustovereidensa kanssa sanoja vaihtaen. Kukaan ei kohota puhettaan toisten yli (vaikka se ei ole Óðinnille tarpeenkaan).

Sitten Týr, rohkea Týr, kävelee kohti puhujan koroketta. Siellä hän tuo aasojen ajatuksia julki.

- Riimuko miestä suojelee? Silloin saatamme olla tilanteessa altavastaajina ja joudumme puolustuskannalle.

Aasat keskustelevat taas, kukaan ei vastaa ääneen esitettyyn kysymykseen. Silloin Óðinnin silmä havaitsee vaitonaisen jumalan hädin tuskin havaittavan eleen.

Kvasir?

Kaikki aasat salissa hiljenevät kuin äänettömästä käskystä.

*

En pidä yllätyksistä.

Jostain syystä Odinin itsestään selvä julkilausuma miltei huvittaa jumalista viisainta. Mutta Kvasir on tottunut operoimaan Asgardissa. Hän ei anna tunteidensa tai tuntemustensa näkyä tai ilmetä millään tavalla olemuksessaan. Heimdallin tavanomaisen napakan puheenvuoron jälkeen jumalista viisain ryhtyy kuuntelemaan käräjäsalissa käytävää keskustelua, mutta syventyy samalla omiin ajatuksiinsa.

Korkein ei yritäkään esittää, että menossa olisi virallinen jumalten käräjäsalin tapaaminen. Osallistujien runsas määrä saa Kvasirin kuitenkin pohtimaan, kuinka monta varjokokousta Jumalten Isä on jo ehtinyt pitää tämän vastikään ilmenneen asian vuoksi. Jopa väkevä aasa Thor, joka ei ole suoraan Odinin käskyvallan alla eikä läheskään aina kokouksissa, istuu täällä omalla vankalla sijallaan. Paikalla olevista aasoista vain muutama näyttää olevan ymmällään käräjäsalin totutusta poikkeavasta käytöstä. Ei tavanomaisia juhlallisuuksia, ei verkkaista asioiden käsittelytahtia juhlajuomineen. Iðunn toi omenat paikalla oleville. Jumalattaren lähdettyä jakamaan omenoita muualle, käräjäsalissa järjestäydyttiin hyvin nopeasti esille ilmenneen ongelman käsittelemiseen.

Keskustelun vähitellen laantuessa Týr (yksi Kvasirin eniten arvostamista jumalista Asgardissa) kävelee kohti puhujan koroketta.

- Riimuko miestä suojelee? Silloin saatamme olla tilanteessa altavastaajina ja joudumme puolustuskannalle.

Kvasir arvostaa nytkin sodan ja rauhan jumalan rohkeasti ääneen lausumaa kysymystä. Týr ei pelkää tai väistä Odinin katsetta. Hän puhui ja toi julki varjokokouksessa tähän asti käydyn keskustelun aasojen mieltä askarruttavat asiat. Týr varmistaa, että kaikki paikalla olevat saavat vastauksia kysymyksiinsä ja näin ollen katkaisee paljolta tapaamisen jälkeen spekuloinnilta siivet. Vaikka Týr todennäköisesti tietää tai voi päätellä asiasta enemmän, hän ei tee itsestään kyselemällä tyhmää (niin kuin aasat joskus vitsailevat simaa juodessaan). Hän toimii joukkojen johtajana, osallistaa muut ja toimii hyvän, aidon johtajan tavoin.

Kvasir hymyilee katsellessaan puhujan korokkeen luona vakaasti seisovaa jumalaa. Siinä samassa hän tuntee Odinin läsnäolon.

Kvasir?

Jumalten käräjäsali hiljenee. Kvasir arvasi, että Odin odotti tai etsi sopivaa veruketta saada hänet puhumaan epävirallisessa varjokokouksessa julkisesti. Ilmeisesti hymynkare hänen suupielillään riitti merkiksi Odinille, että hänellä voisi olla jotakin sanottavaa asiaan liittyen. Ja tottahan toki hänen, jumalista viisaimman, julkilausumien sanojen pitäisi vakuuttaa ja tyynnyttää paikalla olevien aasojen mieliä. Hänen, Kvasirin, puolueettoman, jolla ei ole omia tarkoitusperiään useimmissa asioissa kuten Odinilla.

Puhujan koroketta lähestyessään Kvasir vastustaa mielihalunsa nyrpistää näkyvästi nenäänsä. Haiseva jumala... Odin on taas impannut eri tuoksujen yhdistelmiä ja konsentraatioita ruokkiakseen hajureseptoreitaan. Virkistääkseen aistinverkostoaan ja aivojaan… elpyäkseen tiedon omaksumisesta. Epäilemättä Huginn ja Muninn ovat ennen varjokokousta raportoineet kiireesti kaiken maailmoissa lentäessään näkemänsä.

Eläimet pystyvät haistamaan hyvin laajan kirjon hajuja paljon tarkemmin kuin ihmisten kaltaiset olennot. Mutta ihmiset pystyvät identifioimaan hyvin pieniä määriä hajuja. Vivahteita, voisi kai sanoa. Ihmisten vanhin aisti, hajuhermo. Missään muualla hermopäätteet eivät ole samalla tavalla pinnalla, suorassa yhteydessä ulkomaailmaan. Ääretön herkkyys, hyvässä ja pahassa. Kolmoishermo aiheuttaa sen, että valoon katsoessa voi alkaa aivastuttaa. Hajuja voi aistia muuallakin nenän alueella. Vomeronasaalielimen eli hormonitunnistuselimen avulla voi aistia ympäristön hormoneja.

Hajuaistia virkistämällä ja harjoittamalla voidaan nopeuttaa elimistön elpymistä. Varsinkin, jos käytetyt hajut liitetään myönteisiin kokemuksiin ja lisätään aistimusten monipuolisuutta. Proustin ilmiössä haju voi käynnistää vahvankin tunnereaktion jopa vuosisatojen taakse kytkeytyviin asioihin. Hajuaistimusten monipuolisella käytöllä Odin ostaa itselleen aikaa. Hän palautuu korppien tuomasta tietotulvasta nopeammin mielensä virkistyskeinojen ansiosta… mutta toiminnallaan samalla tuhoaa ennenaikaisesti hajuaistiaan.

Alati väkevämpiä tuoksuja käyttäen. Yhä luonnottomampia yhdistelmiä sekoittaen. Luontainen hajumaailma on rikas. Keinotekoiset hajut ovat kuitenkin ylimääräisiä. Liiallisuuksiin vietynä ne alkavat sekoittamaan aistinverkostoa. Jouluomenoita keskikesällä. Kevään mahlaa tuoreena keskitalvella. Tukisolukko vaurioituu, hajuhermo jää vaille tarvitsemaansa ravintoa ja energiaa. Ja elämästä poistuu paljon tuoksujen hajuhäiriöiden myötä.

Odinista leijailevien tuoksujen voimakkuus on taas selvästi hitusen vahvempi kuin Kvasirin edellisen puhujan korokkeen luona käynnin aikana. Kuinkahan suuressa mittakaavassa Odinilla on tapahtumassa hermosolujen rappeutumista hajuaistimukseen liittyen? Hajujen aistittavat pitoisuuserot ovat pieniä, mutta niiden suunta on selkeästi vahvistumaan päin.

Eikä Hänen oma siisteytensäkään ole niin puhtoinen kuin soisi.

Mitokondriot ja energiametaboli, Kvasir pohtii vielä kävellessään puhujan korokkeelle johtavia portaita ylöspäin. Solun energiayksiköt. Jos niiden toiminta aivoissa on jo häiriintynyt ja energiatasapaino puutteellinen. Ilmiö ja muutokset voivat ilmetä hajuepiteelillä sekä aivoissa. Hajuaistimuutokset ovat varhainen oire useissa neurologisissa sairauksissa. Se voi ennakoida arvaamattoman päätöksenteon aikoja... samankaltaisia kuin Oðurin ja Freyan liiton alkuaikoina. Mutta silloin jumalista Korkein oli itse hormonien ja uuden liiton synnyttämän tunnekuohun pauloissa. Tämä on vakavaa, jos Odinin strategiakeskus alkaa rakoilla pysyvämmin.

Kvasir saapuu puhujan korokkeen luo. No niin. Nyt hänen pitäisi sanoa jotain sellaista, mikä miellyttää sekä Odinia että paikalla olevia aasoja. Hänen pitää osoittaa hyödyllisyytensä Korkeimmalle, että hän pääsee osallistumaan myöhemminkin näihin sisäpiirin tapaamisiin. Ja kuten Odin on laskelmoinut oikein, Kvasir on halukas pääsemään mukaan varjokokouksiin. Siten hän saa uutta tietoa riimusta tukemaan omaa päätöksentekoaan asiassa. Ei ehkä ensikädessä, kuten Odin… mutta ainakaan hänen ei tarvitse onkia tietoja palanen kerrallaan niin useista eri lähteistä kuin tähän asti.

Kvasir luo silmäyksen takanaan vallitsevaan aasojen hiljaisuuden muuriin. Varjokokouksen avulla Odin taitaa haluta osallistaa paikalla olevat valitsemansa uskotut aasat uutta riimua koskevaan asiaan. Käyttääkö Korkein taktiikkana aasojen pelottelua uuden riimun mahdollisesti heille aiheuttamalla potentiaalisella uhalla? Siinä tapauksessa Kvasirin seuraava puheenvuoro saattaa katkaista ainakin yhden Hänen vaikutuskeinoistaan. Mutta Odin ei olisi Korkein, jos jättäisi kaikki vaikutuskeinonsa vain yhden langan varaan. Kenties Korkein haluaa palkita uskottuja miehiään sisäpiirin tiedoilla? Saada heidät tuntemaan erityisaseman tuomaa mielihyvää?

Kvasir tuhahtaa ajatuksissaan sisäänpäin. Häntä ei harmita se, että hänet, jumalista viisain, kutsuttiin varjokokoukseen vasta ensimmäisen Odinin uutta riimua koskevan suunnitelman kohdan epäonnistumisen myötä. Kriisitilanteessa. Tämän mittaluokan varjokokous on Jumalten Isältä käytöksenä uskaliasta sekä röyhkeää. Ja tapaamisen seurauksena aasojen kesken voi alkaa muodostumaan vastakkainasettelua. Aasat ovat kovia kerskaamaan, omahyväisiä vähäisistäkin saavuttamistaan eduista. Ja pahuksen huonoja pitämään salaisuuksia juovuspäissään.

*

Týr astelee pois puhujan korokkeen luota. Kvasir, jumalista viisain, nousee istuimeltaan. Hän kävelee rauhallisesti ja eleettömästi puhujan koroketta kohti. Kvasirin askelten kaiku hiljenee ja jumalten käräjäsali kääriytyy hetkeksi jännittyneeseen hiljaisuuteen. Kvasir katsoo hetken takanaan paikalla olevia aasoja ja kääntyy sitten eteenpäin puhumaan.

- Ei. Kuulkaa minua, käräjät. Harvoin yllätytte näinä päivinä pahoin. Mutta älkää antako tuntemattomalle tilanteelle sille kuulumatonta voimaa. Riimu on uusi. Mutta silläkään ei ole voimaa vastustaa Óðinnin keihästä. Heimdall kertoi meille, että Gungnir, valojen lipas, keihäs joka ei koskaan mene ohi, ei tehnyt kuolevaiseen naarmuakaan. Isku oli osunut ja hyvin tähdätty, mutta voimaa vailla.

Salissa seuraa hetken hiljaisuus.

Onko syy keihäässä?

- Kuolevainen on vaikuttanut suoraan keihääseen, Kvasir vakuuttaa ja kääntyy poistuakseen puhujan korokkeelta.

Óðinn on hiljaa.

- Kuinka hän julkeaa… aloittaa Thorr synkkänä salamoiden.

Hermoðr nousee taas kiihdyksissään ylös istuimeltaan.

- Mistä kuolevainen olisi sellaisen taidon oppinut? Uuden riimun avullako?

Kvasir kääntyy ja palaa rauhallisesti puhujan korokkeelle. Aasojen tyytymätön nurina lakkaa kuin veitsellä leikaten, vaikka Thorr siveleekin vyöllään roikkuvaa vasaraansa hermostuneena.

- Teette oikein ollessanne varuillaan, aasat. Se riimu ei tunne rajoja. Vain kuolevaisen mielikuvitus on rajana sille kaikelle, mitä se voisi saada aikaan. Mutta täytyy muistaa, että nyt on kyseessä Ensimmäisen maailman ihminen. Ihminen ei tunne kilpensä rajoja, ihminen on vieraassa maailmassa kotiaan kaivaten. Ne ovat Riimun Kantajan motiiveja, jotka täytyy ottaa korvien kuultaviksi ja mielissä tulkittaviksi.

Kvasir kääntyy ja kävelee tällä kertaa hiljaisuudessa takaisin omalle istuimelleen.

*

Kävellessään Kvasir käy läpi erilaisia skenaarioita, joilla Riimun Kantajan (hän antaa itsensä tuntea vähän ylpeyttä lanseeraamastaan kuolevaisen yksilöivästä nimestä!) olisi onnistunut vaikuttaa suoraan Asgardissa olevaan Gungniriin ensimmäisen maailman ja kääpiön opissa omaksumiensa taitojen avulla. Vieläpä etäältä, eri maailmasta käsin.

Kääpiöt ja ihmiset ovat aasojen silmissä alhaisempia elollisten rotuja. Kvasir ei usko, että kääpiö olisi yllyttänyt Riimun Kantajaa haastamaan suoraan jumalten mahtia. Ei edes riimunsa avulla. Jos kääpiö olisikin tehnyt niin, aasat kyllä keksisivät siitä palkkion kääpiölle ja antaisivat maksunsa yltäkylläisesti. Sittenkään riimu ei kykenisi suojaamaan Riimun Kantajaa loputtomiin… yksinäistä taistelijaa kokonaisen ympäröivän jumalaisen sotajoukon piirittämänä.

Vaihtoehtoja jää jäljelle vain yksi. Riimun Kantajan selviytymisellä on ehto, lupaus joka odottaa täyttymistään.

Se aiemmin Lännen suunnalta tullut Vala. Se, jonka sisältöä ei tiedä edes jumalatar Vár. Vala, joka oli vannottu Gungnirin nimeen. Sen keihään nimeen vannotut valat eivät säry ilman suuria seurauksia.

Vala, josta edes Odin ei tiedä. Ainoastaan Gungnir itse. Sanaton kääpiöiden takoma taikaesine, jonka kanssa Odinilla ei ole yhteistä kieltä. Odin taitaa oivaltaa viimeaikaisten ennakoimattomien tapahtumien syy-seuraussuhteet.

Riimujen nimeen vannottu Vala ei ole Asgardin turmioksi, kuten aasat otaksuivat neuvotteluissa pahimmillaan. Mutta Se rajoittaa nyt tehtäviä toimia Riimun Kantajan suhteen.

*

Kvasir istahtaa omalle istuimelleen. Óðinn antaa hiljaisuuden jatkua hetkisen, ennen kuin avaa mielensä puheen salissa olijoille.

Jokin vala on vannottu jätin kynnen alla.

Týr, Rohkea Týr, antaa äänensä kaikua salissa omalta paikaltaan ennen kuin muut jumalat alkavat keskustelemaan.

- Sille asialle emme mahda mitään… Vielä. Riimun Kantajan täytyy päästä ensin kotiin. Sitten voimme asialle jotain.

Óðinn nyökkää. Hän nostaa istuimensa vieressä lattiaa vasten lepuuttamansa kultaisen keihään varren maasta. Óðinn tömäyttää Gungnirin lattiaa vasten. Vaimea napsahdus, tuskin korvin havaittava, kiirii halki koko Asgardin.

Enää et valoja vanno.

Kvasir menettää mielenkiintonsa aasojen kokoontumisessa jatkuvaan rönsyilevään keskusteluun, jolla ei ole suuntaa eikä tarkoitusta. Hän kaivaa mielestään hyvin, hyvin vanhaa tietoa. Kertaa retkiään yhdeksässä maailmassa, jotka tapahtuivat ennen hänen paluutaan tänne Goðheimuriin. Lopulta hän löytää mielensä sisältä, muistojen lippaasta merkin.

Tunnen kahdeksannentoista loitsun. Sitä en kerro kenellekään neidolle enkä naineelle naiselle. Voimakkain loitsuista on se, jonka sinä yksin tunnet.