Alakuu

Idavöllr   Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät neuvoa, aasat kohtasivat Idavöllrillä. Kuinka ovat asiat kautta yhdeksän maailman.   Aasat keskustelevat ja neuvottelevat punnitsevat mikä on heille uutta, minkä he jo käsittävät mitkä asiat menevät heidän tahtonsa mukaan minkä asioiden arvelevat sujuvan suunnitellusti. Mitkä asiat tarvitsevat vielä heidän huomiotansa, heidän tahtoansa, jos toivovat itselleen eduksi saada.   Pyhät heimot kokoontuvat Idavöllriin. Jumalat haukkaavat omenaa ja järjestäytyvät kokoukseen. Vaan riveissä on rakoja; Freyrin tuoli salissa on tyhjä. Aasojenkin istuimia on vailla lämmittäjää. Óðinn on järjestänyt jälleen yhden varjokokouksistaan, niiden kanssa joiden askelten kulun tuntee riittävän hyvin tai tietää omiin aatoksiinsa sopivan. En pidä yllätyksistä. Óðinnin toteamus kiirii tavanomaista hiljaisemmassa salissa kolkosti jokaisen kuulijan mielen halki. Heimdall? Aasoista vaalein, ryhdiltään yl...

Ennen kuin näen minkään lähestyvän, kuulen äkkiä voimistuvaa ujellusta ja tuulen suhinaa. Nopeasti lähestyvä ääni yltyy ja peittää kauempana vielä äsken kuuluneiden korppien äänet. Korkealla taivaalla, oudan suunnalla, matalalla riippuneiden pilvien välissä pilkahtaa kirkkaan kultainen loiste, joka sokaisee silmiäni. Tihrustan katsettani hyvin nopeasti lähestyvää ilmiötä kohti ja järkytyn. Keihäs. Hypähdän vaistomaisesti kalliolla, miltei eläimellisellä loikalla, metrin sivulleni. Jo lähelleni ehtinyt keihäs korjaa automaattisesti kurssiaan. Suljen silmäni ja keihäs iskeytyy rintakehääni vasten. RIIPS! Tulee täysin hiljaista. Äskettäin etäämmällä olevan outamaan metsässä kuulunut korppien ronkkuminenkin vaikeni. Kun en tunne kipua, raotan silmiäni varovasti. Kultainen keihäs törröttää rintakehääni vasten. Ilmassa kuulunut ujellus syntyi keihään varressa olevasta reiästä. Kuin jäniksille viritetyn nuolen reiästä kuuluva ilmavirran synnyttämä ääni. Metsästäjät käyttävät sama...

Kaukana, kaukana etelän suunnalla, jossain lukemattomien päivätaipaleiden päässä, edessäni olisi Vanaheimin makean veden meri, Orre. Vesistöketju, jonka salmet, joet, purot ja vuonot kytkevät miltei kaikkia nykyisiä vaaniheimoja Vanaheimin asuttujen seutujen äärissä. Vesireitti, joka yhdistää kyläkuntia ja kaupunkeja vetisenä kulkuväylänä toisiinsa. Vaanit matkustavat asuttujen seutujen väleillä kesällä veneillään ja talvella jäiden päällä. Olin pohtinut Kuukiven kuvausta vaanien kulkemasta vesistöstä. Todennäköisesti vesistö on ollut olemassa ensin, ja vaanit ovat asuttaneet maailmaansa kulkiessaan veneillään ja jäiden päällä pitkin maisemia yhdistelevää vesistöä… Mutta mitäpä siitä. Kuukivi oli neuvonut, että mikäli mielisin yrittää asioida vaanien kanssa, minun kannattaisi suunnata järviketjun luo ja edetä rantoja pitkin asutuksen pariin. Vesiä pitkinkin voisin kulkea matalassa vedessä. Syvänteiden eläväisiin Kuukivi neuvoi kuitenkin pitämään viisaasti etäisyyttä. Lähtöpisteeni,...