Novellipari: 1 - Erämessut

Erilaiset erämessut ja eräsavut olivat viime vuosikymmenen alkupuolella vielä yleinen ilmiö. Vakiintunut ajankohta oli yleensä toukokuussa, äitienpäivän jälkeen mutta ennen kevään valmistujaisten ajankohtaa. Eräänlainen sopiva väliviikonloppu tapahtumien osalta. Ihmisten mielet janoavat tuohon kalenteriajankohtaan ulos, keväisestä säästä nauttimaan. Erämessujen kaltaiset tapahtumat olivat oiva ja hyvin ajoitettu yllyke ulkoilmaihmisille kokoontua yhteisen kiinnostuksen herättävien tapahtumien parissa.

Kansainväliset erämessut Riihimäellä mainostavat olevansa Suomen vanhin ja suurin eräalan tapahtuma. Harmittavasti en saanut patistettua itseäni lähtemään käymään tähän eräalan suurtapahtumaan ennen kuin ihmisille koittivat karanteenin siivittämät koronavuodet. Kävin muuten kyllä pääkaupunkiseudulla nuorena moniaitakin kertoja. Opiskellessa risteilyillä ja varta vasten kesäreissun Suvilahden metallimusiikin festivaaleilla. Riihimäen ohitin junalla tai ratissa sompailemalla reissuillani ilman sen suurempaa mielenkiintoa paikkaa kohtaan. Ehkä tapaamme vielä?

Oli erämessuja toki pohjoisempanakin. Pienempiä messuja oli pohjoisessa useitakin. Muistan ainakin Rovaniemen Lapin erämessut ja Kuusamon pienimuotoiseen hallitapahtuman erämessujen nimellä. Mutta vain yksi oli mielessäni kuvausta vastaava Pohjois-Suomen erämessut.

-                 -                  -                 -                  -

Tasainen puheensorina täyttää linja-auton. Kotikylän metsästysseurueeseen kuuluu aktiivijäsenen leiman lunastavia miehiä ja naisia, mutta seurue ei ole turhan tarkka muistakaan tilauslinja-auton kyytiin tulleista. Seuran jäsenten ja kannattajajäsenten perhekunnat ovat automaattisesti oikeutettuja kerhon järjestämään yhteiskuljetukseen erämessuille. Muut kyydissä olevat pääsivät mukaan nimellisellä omakustannushinnalla. Kyytiläisten seassa on pari virkeää eläkeläistä, jotka nauttivat silminnähden mahdollisuudesta vaihtaa kuulumisia kyläyhteisön eri ihmisten kanssa sekä meno- että paluumatkalla. Voipa messuilla olla heillekin muisteltavaa ja uuden katseltavaa.

Matkanjohtajan pestiin suostunut metsästysseuran johtaja kuuluttaa arpojen olevan myynnissä koko menomatkan. Arvonta suoritettaisiin paluukyydin alkaessa kello 15:00. Vanhan toimivan käytännön mukaan jokainen tarkistaa ennen messualueelle menoa vierustoverin ja ympärillä olevien penkkien matkustajat, ettei kukaan myöhästy paluukyydistä.

- Kaksi vuotta on pitkä aika odotella Ouluhallin edustalla seuraavaa kyläseuran paluukyytiä, hän lisää leikillisesti.

Isäni kaivaa lompakostaan kahden euron kolikon.

- Ostapa meille kolme arpaa. Tiedä vaikka onni suosisi paluumatkalla.

- Ostanko joka väriä vaikka yhden lipun?

- Joo.

Kävelen linja-auton heilahtelua mukaillen kuljettajan ja apukuskin penkin luona olevan matkanjohtajan luokse.

- Siinä on nuori mies oikealla asialla. Arpoja?

- Joo. Yksi joka väriä.

Muistan vieläpä arparenkaiden lippujen värit. Kolme rengasta täynnä pieniä repäistäviä lappuja. Valkoinen punapilkullinen, yksiväriset keltainen ja sininen. Tuolla punapilkullisella se voitto tulee jos on tullakseen, pohdin. Ärsykeväri.

Sää suosii onneksi messukansaa. Perillä kävelemme auringonpaisteiseen säähän, joka on jo aamusta lämmittänyt kävelykatujen asfaltin kesäisen lämpimäksi. Kävelytien vieressä olevassa pienessä ojassa uiskentele sorsapoikue saven värisessä vedessä. Isäni katselee lintuja tarkkaavasti ja hymyilee. Kaitsemassa omia poikasia, kukin omalla tyylillään.

Lipunmyynnissä on jo hieman jonoa. Järjestäjät ovat onneksi avaamassa paraikaa toista lipunmyyntikojua ja ihmiset jakaantuvat kahdeksi jonoksi.

- Minä voin maksaa meille pääsyliput. Onko sinulla rahaa muuten?

- On minulla. Minä kävin nostamassa oottotunnilla keskiviikkona.

- Paljonko aiot käyttää messuilla?

- Satanen minulla on suurin summa, vastaan totuudenmukaisesti.

Isäni hyväksyy vastauksen. Kohta alkaisi joka tapauksessa kesäloma ja olin sopinut juhannukseen asti iskeväni pottia maahan metsäyhtiölle. Isäni ostaa siniset logolla varustetut messuliput ja jakaa rannekkeet.

- Kierrellään aluksi yhtä matkaa kuitenkin.

Aloitamme kiertämällä ulkoilualueen. Hyvä sää houkuttelee viipymään ulkoilmassa linja-autossa vietetyn aamun jälkeen. Isääni persottaa taatusti taas suuri täytettyjen eläinten näyttelyteltta. Mutta ovat ammattilaisten käsissä luonnonmukaisiin asentoihin jähmettyneet eläimet hienoja minunkin mielestä.

Pysähdymme kiertelemään toviksi myös Savotan myyntikojun kätköihin. Upeita puolijoukkuetelttoja, retkeilytelttoja ja uusimpana tulijana myös pilkkijöille tarkoitettuja suojaisia koppimaisia telttoja jäälle ja tunturiin suojaksi. Isäni udellessa esittelijältä hän vakuuttaa, että pilkkijöiden koppimaiset teltat kiilataan jäähän koukuilla ja että ne kestäisivät kovimmankin tuulen tuiverruksen avotunturin vesistöillä. Pilkkitelttojen hinta hirvittää minua, mutta ajatus jää kytemään sitten sinne “aikuisiän” hankintoihin.

Täytämme arpalippuja lukuisten ulkona olevien esittelykojujen kohdalla. Osassa arvontalipukkeista on muutamia kysymyksiä tai hauskoja tunnistustehtäviä. Myös perinteinen lasiastiassa olevien pienten esineiden määrän arvontatehtävä löytyy kahdeltakin eri esittelypisteeltä. Eri koirarotujen ja -järjestöjen esittelytelttojen edustalla on rapsutusta kerjääviä hyväluontoisia pystykorvia, ajokoiria ja hirvenhaukkujia. Koirien luona aika kuluu sekä koiraa silittelevällä pojalla että kasvattajan kanssa keskustelevalla isällä. Taustalla pyörii metsästysvideoita. Konekarhua en muista paikalla olleen vielä näillä ensimmäisillä erämessureissuillani.

Eri käytävien varrella on lukuisia ruokakojuja. Wokkia, loimulohta, lättyä ja kahvia myyvä korkea laavu. Frittimuikkuja myyvän telttakatoksen kohdalla isäni pysähtyy ja tarkastelee eri annosten hintoja.

Muikut ovat suolaisia ja rapeita. Ne vievät kielen mennessään, vaikka jano on taattu seuralainen annoksen jälkeen. Janon tyydytämme repussa mukana kuljettamallamme viinimarjamehulla. Ei kojun myyjä sitä katso pahalla, vaikka lopettelemme ateriaa penkeillä istuen ja reppua pakaten. Kauppa käy muutenkin ja aamupäivällä pöydät eivät ole aivan täyteen ammuttuina.

On isäni viisautta että olemme katselleet yhdessä useiden kojujen uistimien tarjoushintoja ennen kuin olemme ostaneet ensimmäistäkään vaappua. Näin minullekin muodostuu käsitys messualueen kalastusvälineiden tarjonnasta sekä hintatasosta. Koston uistimen myyntikojun luona ostamme kuitenkin vaapun mieheen. Tiedetty ja toimiva vaapunvalmistaja, molempien mielestä.

Isäni kiinnostuessa ulkona myynnissä olevista grillikodista ja pystyyn kasatuista esittelykappaleista kinuan päästä tutkimaan itsekseen messuhallissa olevia löytöjä. Isäni myöntyy. Hän pääsee rauhassa katselemaan myytäviä rakennelmia sekä niiden vieressä esillä olevia veneitä. Veneily ja vetouistelu on isäni lempipuuhaa juhannuskesän kahta puolen.

Messuhallista kuuluu hieman samankaltainen taustakohina kuin tulomatkan linja-autokyydissä. Ihmisten määrä on kuitenkin moninkertainen ja ääni on tasaista jylyä. Urheilujoukkueen napakoihin asuihin pukeutuneet opastytöt harhauttavat nuoren pojan mieleni hetkeksi, mutta sitten pääsen eteistilojen läpi avoimeen halliin. Otan erämessujen esitteen sekä muutamia muita maakuntien kesälomaliitteitä mukaan reppuuni myöhemmäksi lukemiseksi.

Oven vieressä myydään poronnahkaisia kahvi- ja sokeripussukoita sekä puisia aterimia ynnä muita käsitöitä. Infopiste on heti oikealla puolella. Vanhasta muistista alan etsiskelemään Metsähallituksen ja puunostoyritysten toimipisteitä. Niissä on yleensä jaossa ilmaisia makeisia sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin arvontoihin. Painan kulkiessani mieleen myös sisähallissa myynnissä olevien uistinkojujen sijainteja käytäväverkoston varrella.

Pistäydyn myös urheiluliikkeen suuressa osastossa katselemassa retkeilyvaatteita. Olen etukäteen haaveillut ostavani tummat yksiväriset reisitaskuhousut ainaisten lapsena kesällä käyttämieni maastokuvioisten ohuiden housujen tilalle. Kuinka ollakaan, vanhempi naismyyjä tavoittaa minut hypistelemästä eri housujen lahkeita ja tarjoaa apuansa housujen valintaan.

- Tässä meillä on hyvä malli. Katsopas, tähän on ommeltu vahvikkeet istumalihasten kohdalle sekä polviin.

- Käykö nämä housut kalastaessa hyvin sitten?

- Kyllä vain. Tämän vahvikkeen pitäisi kestää vaikka sattuisi uistimen koukkukin vahingossa osumaan kankaaseen. Ei tule reikää. Yleensähän kun uistin tarttuu vaatteisiin, niin tulee väkisinkin reikä kun joutuu palauttamaan väkäsen pois. Jos ei sitten halua työntää koukkua läpi ja katkaista koukun väkäsiä.

Myyjä puhuu muutenkin mielestäni asiantuntevasti jutellessamme. Kokeilen kädelläni niitä ensimmäisiä housuja vahvikkeiden kohdalta. Kangas on kevyttä mutta vahvan tuntuista. Hieman karkeaa sormenpäillä koetellessa, kuin särjen suomuja myötä suuntaan silittäisi.

- Pitääköhän nämä vettä?

- Kevyt tihkusade ei haittaa. Ihan kaatosateessa eivät välttämättä pidä… mutta silloinhan onkin yleensä sadevaatteet erikseen. Näissä on hyvä hengittävyys.

- Kyllä minä nämä ostan, sanon myyjälle.

- Hyvä valinta, nainen hymyilee.

-                 -                  -                 -                  -

Niin kuin on ollut, näihinkin päiviin asti. Vuosikymmen metsissä ja jokivarsien riipivissä pajukoissa kulkien on pitkä aika housuille kuin housuille. Mutta tuolloin housut olivat uudet. Kauniin mustat, päivän polttamattomat ja leikkaus kuin tehty nuoren jäntevän pojan ruumiinrakenteelle.

Hintaa housuilla oli muistaakseni kahdeksankymppiä. Messualueen retkeilyhousutarjonnassa hinta asettui käyvän hinnan tasolle ilman messulisiä. Vastaavia housuja kuvastoista katsellessani verrokkihinta oli mielestäni yli etukäteen pohtimani satasen budjetin.

-                 -                  -                 -                  -

Näen messuhallin sisällä komean kelohonkaisen uistinpuun, johon kaikki esille asetetut vieheet on kerätty sukeltamalla eri vesistöjen pohjista. Melkoinen määrä rautaa, joka onnettomilta kalastajilta on juuttunut aikojen saatossa kiinni pohjaan. Päälavalta kuuluu satunnaisesti messuhallin tasaisen kakofonian yli metsästykseen liittyvää jutustelua. Peltola oli eräihmisten keskuudessa arvostettu vaikuttaja jo silloin.

Aikani sisällä hallissa kierrettyäni palaan katselemaan ulos messuohjelmaa. Käyn myös sotilaskodin teltalla nauttimassa munkkikahvit. Kahvi virkistää syömisen ja hallin lämpimän sisäilman aiheuttamaa lievää väsymystäni. Kenraalin kaverit esittelevät ulkona perhonheittotaitojaan. Käyn koettamassa arpaonneani vielä muutamien kojujen luona.

Budjetissani on vielä vajaa kymppi. En varsinaisesti tullut messuille törsäämään, mutta messualuetta kierrellessäni mukaani tarttuvat vielä oliivin väriset miesten kesäshortsit. Aika kuluu nopeasti kun on kivaa, ja tuota pikaa kello alkaa kolkuttaa poislähdön pykälää. Tapaan isäni keskustelemassa muiden seurueemme messuilta lähtijöiden kanssa portilla. Isäni ei ala utelemaan mukana kantamani muovikassin sisältöä. Kävelemme yhtä matkaa linja-autolle ja paluukyyti voi alkaa. Bussi on täynnä iloista puheensorinaa kaikesta messuilla nähdyistä ja ostetuista asioista. Esittelen isälleni löytämäni kuorihousut, ja hän kehuu niitä vahvan oloisiksi.

Paluumatkan arvonnassa voitan kahdella peräkkäisellä arvalla palkintoina olleita karkkikoreja. Kun kuulen toisen palkinnon olevan ensimmäisen kaltainen, avaan ensimmäisen voittamani karkkikorin ja laitan sen kiertämään bussissa istuimien välillä kehottaen jokaista ottamaan itselleen yhden makeisen. Monet kiittelevät minua teostani.

Messut ovat ohi. Mutta tästä alkaa nuoruuden kesä.