Jälleennäkemisiä

Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kämpällä. Täällähän nämä ovat erämaassa – terävä pää ja tuvassa tv:stä tuttu julkkismetso. Koirankoppeja on kämpän pihan perällä useampia. Aikoinaan kauempana eri vesistön rannalla sijainnut kota on siirretty tänne kämpän pihapiiriin. Sisältä kota on yhtä savustuneen tumma kuin entinen Tilsan kota ennen polttoa. Kämpän katolle on ilmestynyt nykyaikaisesti muutamia aurinkopaneeleja.

Kivenheiton päässä sijaitsevan vesistön rannasta löytyy savusauna ja sen aidot, kesäisiä muistoja mieleen tuovat tuoksut. On tyyni sää, vedenpinnalla ei näy värettäkään. Teerien suhahtelua kuuluu rannassa laiturin nokassa kuunnellessa. Ensimmäisiä syyssoitimelle pyrkijöitä… Vene, pari katiskaa ja tiheäsilmäisiä verkkoja löytyy veneen kanssa vajasta. Koira tutkiskelee paikkoja ja outoja hajuja ympärilläni uteliaana.

Kannan repun kämppään. Näppäilen jälleennäkemisen ilosta paikasta valokuvia itselleni talteen. Tänne pääsystä olen haaveillut viime talven pakkasilla. Tuvassa ja varsinkin kamarissa on oma eräkämpän lievästi ummehtunut tuoksunsa. Petipaikkoja on äkkiä laskettunakin yli kymmenen. Vieraskirja ja seuran historiikki löytyvät komeasta puulaatikosta. Kojon Tervaksen tuoksuinen lohi on vielä tallella pienessä kirjahyllyssä. Muistan lukeneeni kirjan täällä kokonaan joskus kauan sitten sadesäällä, kämppäpäivänä. Isäihmisen silmin huomaan kämpässä myös syöttötuolin ja lasten potan. Hyvä varustus.

Tuvan seinällä metsänhoitokartan ja muiden papereiden yläpuolella komeilee vanha pokasaha. Tuvan nurkassa on nykyaikaisesti taulutelevisio. Keittiöstä löytyvät vanha rautahella sekä uudempiaikainen kaasuhella. Astioita ja ruuanlaittovälineitä on vaikka kokonaiselle peijaisporukalle. Aurinkopaneelien ohjauskeskus ja akut löytyvät kämpän jäljestä päin rakennetusta eteisestä. Paikassa on hauskasti sekä vanhaa että uutta maailmaa rinta rinnan. Mutta erämaa kämpän ympärillä taitaa olla ajaton.

Puran Trangian paketista ja pistän mukana tuodun lettutaikinan jauhot turpoamaan veteen. Kirjoittelen kämpän vieraskirjaan siveltimen vetoja muiden kämpällä kävijöiden mielenmaisemaan. Koira asettuu pöydän alla odottelemaan seuraavaa hommaa – taidan kirjoitella tuntojani miltei tunnin verran…

Ystävät, pari muuta kalakärpäsen puraisemaa vanhemman sukupolven miestä, ovat tulomatkalla. Päätän tehdä vielä pikavisiitin lammelle virvelin kanssa. En ole tainnut koskaan hirviseurassa kulkemisten aikana käydäkään kalastamassa täällä? Lampi on matala, vesikasveja kasvaa venerannasta lähtiessä runsaasti. En saa virvelillä mitään. Päätän lähteä pian takaisin kämpälle, että olen tulijoita vastassa. Rannan naavakuuset, oksien luppo ja yksinäinen komea hopeinen kaatunut kelovanhus jäävät tältä tutkimusretkeltä mieleeni.

Sieltähän ne miehet jo pian tulevatkin. Kädenpuristus on lämmin kummankin miehen kanssa. Terve terve.

Tutkaillaan tiloja, entuudestaan käymätön paikka heille kummallekin. Kämppä kelpaa ison organisaation toimitusjohtajallekin, miksei sitten meille. Vanhempieni pitkäaikainen tuttava kehaisee kämpän olevan oikea erämiesten hotelli. Vettä saa pihapiirin kaivosta ja pumppu on miehille käteen tutun mallinen. Juomme termospullosta kahvit ja päätämme sitten lähteä verkonlaskuun. Koiraa ei tarvitse houkutella veneeseen mukaan, se on ottanut tulijat heti hyvin vastaan.

Käymme laskemassa lampeen muutamia miesten mukana tuomia siikaverkkoja. Luotailemme aikamme syvyyksiä ja löydämme 4-5 metrin syvyisen montun läheltä lammen takalaitaa. Verkonlasku onnistuu hyvin, keli on tyyni (enkä ole verkonsoutajana ensimmäistä kertaa). Jätämme verkkoon mutkia siikaa varten, jos konstilla sattuisi saamaan paremmin arkoja kaloja. Ystäväni se tapaa hauskasti sylkäistä verkon perään kalatuuria parantamaan.

Miehet asettuvat taloksi. Makuupussit levitetään ritseille. Hiukomaan alkaa, ruuanlaittoa keittiössä. Miehet luulevat ensin mukana tuomaani lettutaikinaa ilta- tai aamupuuroksi. Kaasukeitin laitetaan pastaruuan alle kattilaa kuumentamaan. Minä paistelen Trangialla taikinasta letut ja keitän tuoreet jälkiruokakahvit. Kahvinkeittäjällä sattuu ihan hyvä näppituntuma, vaikka pelkona olikin että taito on ruosteessa. Pööniä kerta kiellon päälle. Mutta mitä lettujen päälle? Ystäväni sen oivaltaa, otetaan hänen tuomastaan tuliaishunajasta letun päälle sipaisu. Hyvin se sopii siihen mauksi.

Mistä kaikesta puhuttiin? Asioista läheltä ja kauempaa. Vaihdettiin isoimmat kuulumiset, missä asun ja mitä teen. Päivänpolttavista aiheista Hukkajoen raakut ne olivat meidänkin huulillamme, raakkujen vedenpuhdistus ja korvausarvo. Tammukoista ja niiden merkityksestä raakkukannalle tulee myös aprikoitua. Mitä kiintoaines joessa tekee itse kaloille tai niiden kutupaikoille. Tammukoiden pyyntiäkin vanhemmat miehet muistelevat. Näiden seutujen ojat, purot ja joet… Miesten mukaan oli joskus aika, ettei kauaa tarvinnut pyytää niin saattoi saada ”vadillisen kalaa”.

Kannamme vedet saunan pataan. Ne aurinkopaneelithan ovat ilmestyneet katolle sitten minunkin viime näkemäni. Tutkiskelemme ystävän kanssa tuvan sähkövalojen sytyttämistä ennen saunaan menoa vähän aikaa. Pääsulake löytyy lopulta. Sähkövalo helpottaa illalla kämpässä touhuilua. Käymme selkäämässä vielä verkot ennen saunomista. Siika ja pannukarkea malliahven olivat tarttuneet harvaan verkkoon. Siika on vähän laihan mallinen, tuppisiika. Koira on veneessä elementissään, kun verkot loiskahtelevat vedessä ja siika pirraa kala-astian pohjalla. Kuikka äännähtää erämaalammen muutoin hiljaisessa äänimaisemassa kuulaasti.

Pihasaunassa on hyvät löylyt. Saunan jälkeen keitämme vielä iltakahvit. Vaimoväen tekemää omenapiirakkaa, eihän sitä ilman kahvia kehtaa syödä. Loput paistetut letut tulee myös syötyä siltä istumalta. Alkaa ripsehtiä vettä ja tuvasta katsoessa pieni tuulenvire käy lammen pinnalla. Povaamme parempaa kalaonnea, kun verkot eivät erotu mahdollisille siioille samoin kuin tyvenessä vedessä. Suunnittelemme porukalla ohjelmaa ja päätämme käydä vielä hämärissä kokeilemassa lammella ahvenen syöntiä. Katsastamme verkot toistamiseen, yksi siika ja pienehkö hauki olivat uineet verkkoihin. Virveleillä emme saa muuta kuin yhden pienen ahvenen.

Takassa palaa tuli. Miehet napostelevat iltapalaa ja oikenevat sitten ulkohuussissa käynnin jälkeen kukin ritsilleen. Sammutan sähkövalot. Koiran pyydän nukkumaan viereeni sille mukaan otetun oman pyyhkeen päälle. Ettei sille tule yöllä lattialla kylmä ja ettei se tassuttele herättelemään muita nukkujia. En halua häiritä vanhempien miesten lepoa. Makuupaikastani näen suoraan tuvan pöydän kannen alta takassa hiljalleen hiipuvaan hiillokseen. Täällähän nämä tanssivat, valon ja varjon rajat. Kämpän katon niskoissa ja tuvan hirsiseinillä. Hiillos ritisee ja halot naksahtelevat vaimeasti. Hiljalleen hämärä valtaa alaa. On hyvä olla. Täällä. Tätä olen odotellut, tästä haaveillut.

Käyn yöllä hereillä. Ritsillä täytyy vähän haeskella nukkumajärjestystä koiran kanssa. Vesisade ropisee ensin vaivihkaa katolla, sitten ränni alkaa kumista kämpän nurkalla. Ajatuksissani ynnäilen jo muutamia huomisen aamun tekemisiä. Trangian pesu. Ihmisen mieli työstää asioita vähän turhan herkästi, vaikka olisi lupa olla joutenkin. Toisaalta tiedostan minua nurkan takana vaanivan kiireellisten aikataulujen maailman olemassaolon. Mutta nyt saa vielä kääntää kylkeä ja uinahtaa. Takan lämmittämä palomuuri luo kodikasta lämpöä tupaan.

Heräämme koiran kanssa varhain. Totuttu unirytmi. Koira käy ensitöikseen nuolemassa käsiäni ja yrittää nuolla kasvonikin. Se on hyvillään saamastaan lämpimästä yösijasta. Nyt on keli ulkona suorastaan tuhnua. Tuuli on kääntynyt luoteeseen päin. Puen vaivihkaa vaatteet ja jätän toiset tuvan puolelle nukkumaan. Otan koiran kanssa keittiöstä likoamaan laitetut tiskit mukaani ja haen saunalta vesipadasta kuumaa vettä tiskaamiseen. Koira seurailee aamun hämärässä tiiviisti ympärilläni. Koiran pannan kilahtelua aamuhämärissä kämpän pihapiirissä. Tässä on jotakin tuttua, niiltä hirvenmetsästyksen ajoilta.

Kämppä muistui muutama vuosi sitten mieleeni aivan kodin lähellä olevasta jalkakäytävän viereisestä, vaatimattoman näköisestä sekametsästä. Maisemassa tai metsässä oli ilmeisesti jotain kämppää ympäröivää metsää muistuttavaa. On toinenkin asia, mikä on jäänyt täältä mieleeni. Olemme täällä, keskellä erämaata. Ja silti kämpässä on tiettyä ylellisyyttä. Lapsena muistan ihmetelleeni, kun kämpässä oli keittiö missä kahvit juotiin pöydän ääressä oikeista posliinisista pienistä kahvikupeista. Talkoissa olen täällä joskus nuorena myös ollut. Talkooväki keitti siikapottua vanhalla liedellä. Toiset nukkuvat vielä tiskaamisen jälkeen. Saan oman rauhallisen aamuhetkeni. Kaadan kuksaan juomaa ja syön kahvileipää. Katselen keittiön pöydän ääressä ulos ikkunasta. Lampi kuultaa metsän läpi.

Tuvan puolellakin herätään piakkoin. Syömme aamupalaa. Takkaan pystyyn laitetut puut eivät meinaa matalapaineessa oikein syttyä, vaan niitä saa houkutella tuohella ja halkoja kohentamalla. Lähdemme koiran kanssa rantaan ja käymme nostamassa verkot pois. Tällä reissulla ahven ei oikein ollut syönnillään. Verkoista saatiin sekakaloja loppujen lopuksi laihanlaisen kalasopan verran. Toimme omat harvat siikaverkot mukanamme, mutta lammen siikakanta taitaa olla kääpiöitynyt? Vai lieneekö lammen pyyntipaine niin kova… vieraskirjassa oli paljon mainintoja muistakin verkonkokijoista.

Joudutan lähtöä. Käyn lukitsemassa paikat ja haen halkotelineeseen puut seuraaville kämppään tulijoille. Telineet olivat täynnä minunkin tullessani. Joudun vähän tahdittomasti mainitsemaan vielä ruokaileville ystävilleni kiireisestä aikataulustani. Yhdessä laitamme kämpän kuitenkin siivoksi. Käyn koiran kanssa avaamassa puomin. Kuinka ollakaan, koira haistelee tien viertä tavallista tarkemmin. Tiellähän on hirven jäljet, joita sade ei ole vielä sotkenut. Tämä on tullut etelään päin. Toiseen suuntaan kuin se vuosia sitten aloituspäivänä näkemämme nipin napin paskahuussin ohi juossut hirvi.

Ajan auton puomin ulkopuolelle. Suljen puomin ja käyn lukitsemassa kämpän etuoven. Vielä hätäisesti yksi valokuva yösijan ja nyt uusia muistoja tarjonneesta kämpästä. Vaihdan lämpimät kädenpuristukset vanhemman sukupolven miesten kanssa.

Tämä yksi haave on nyt toteutunut. On aika suunnata koiran kanssa takaisin perheen luo.