Alakuun saaga - osa 14

Idavöllr

Jumalat kävivät käräjätuoliin,

korkeat pitivät neuvoa,

aasat kohtasivat Idavöllrillä.

Kuinka ovat asiat

kautta yhdeksän maailman.

Aasat keskustelevat ja neuvottelevat

iloitsevat ja punnitsevat

mikä on heille uutta, minkä he jo käsittävät

mitkä asiat menevät heidän tahtonsa mukaan

minkä asioiden jo tietävät sujuvan suunnitellusti.

Mitkä asiat tarvitsevat vielä

heidän huomiotansa, heidän tahtoansa,

jos mielivät itselleen eduksi saada.

Satunnaisesti Korkeimman oikeassa kädessä pitämän kultaisen keihään luokse leijailee salin halki pieniä kultaisia kipinöitä. Niitä tulee melkein jokaisesta ilmansuunnasta. Ne liittyvät keihääseen ilman, että kukaan aasoista kiinnittää asiaan mitään huomiota. Óðinn seuraa aasojen keskustelua samalla, kun saa tietoa yhdeksässä maailmassa vannotuista valoista. Nyt Korkein laskee toisenkin kätensä keihään varrelle ja poimii tummuneen mustan hiukkasen irti keihäästä. Rikottu vala ei pysy Gungnirin keihäässä. Jumalatar Vár saa rangaista valapattoja.

Yhtäkkiä lännen puolelta saapuu kirkas valkoinen valo, pitkä loistava juova perässään.

Jumalat kävivät käräjätuoliin,

aasat istuivat vaiti.

Kaikkien aasojen katse kiersi

kohti Yhtä, Korkeinta.

Ilman halki kiitävä valkoinen, hehkuva pallo työntyy keihään sisään. Kaikkien aasojen päät ovat kääntyneet keihästä kohti. On aivan hiljaista.

Vár?

Jumalatar Vár astelee puhujan korokkeelle. Jumalatar Vár pudistaa päätään.

- Se ei ollut minun nimeeni tehty vala. Mutta vannottu se on Óðinnin keihään Gungnirin nimeen. Sen keihään nimeen vannotut valat eivät säry rangaistuksetta.

Kuin vahvistukseksi Óðinn avaa vasemman kämmenensä ja lähettää Gungnrista poimimansa rikotun valan jumalattarelle. Vár poimii hiukkasen ilmasta ja tutkii valapattoa. Sovittaa oikeaa rangaistusta jollekin onnettomalle kohtalolle.

Vala tuli Lännen suunnalta. Mitä pyhille heimoille tärkeää siellä on kuulunut?

Jumalatar Vár sulkee silmänsä. Jumalattaren suu kuiskii ja kertaa hyväksyttyjä nimeensä vannottuja valoja.

Sitten jumalatar sanoo Kuukiven äänellä kuuluvasti aasojen salissa.

- Minä, kääpiö Kuukivi, vannon Óðinnin keihään Gungnirin nimeen, että käytän riimua vain vasaraani jos sen saan. Jumalatar Vár todistakoon valani oikeaksi ja valvokoon, etten sitä koskaan riko.

Freyr pysyttelee vaiti vierastuolissaan. Hän näyttää pohdiskelevan syvästi omissa ajatuksissaan. Kyllähän Freyr tietää vaanien, kansansa, taitavan monenlaista magiaa. Mutta samaa oppia on saanut myös Óðinn, hänen kanssaan sekä hänen siskoltansa puolisona.

Aasat keskustelevat hiljaa. Aasojen asiat eivät ole järin suosiossa vaanikansan keskuudessa. Miksi joku heistä tekisi tällaista kiusaa heitä kohtaan? Ja vielä kääpiön kanssa? Freyriltä he eivät vaivaudu kysymään. Mitä sellaista vaani tietäisi, mikä ei ole heidän tiedossaan? Kyllähän Óðinn näkee salistaan Hliðskjálf-istuimelta, kuka valan on vannonut.

Jumalatar Vár lausuu vielä kerran.

- Kääpiö, Kuukivi, on valalla vannonut käyttävänsä riimua pajavasaraansa, jos sellaisen saa. Muita aasojen asiaa koskettavia valoja ei ole sieltä tullut.

Korkein vain istuu, hiljaa.

Aasat keskustelevat ääneen. Mitä riimua kääpiö, ruumiinmatojen musta haltija, haluaa käyttää. Miksi se olisi aasoille tärkeää. Kyllähän Óðinn, Yggdrasillin lähteellä uhrannut ja Yggdrasillissa haavoitettuna riippunut, tietää riimut.

Korkein vain istuu, hiljaa.

Kaksi korppia, Huginn ja Muninn, lennähtävät aasojen käräjille. Ne asettuvat Óðinnin olkapäille. Korkein tervehtii niitä ja antaa mielensä kuulua myös salissa.

Huginn liitelee korkealla

pitää katseen valppaana

Elämän janoiset salaisuudet

muuttuvat kärsimykseksi

ja himmeät unelmat latistuvat kuolemaan

jos korppi viipyy, ei palaa.

Vähitellen aasat rauhoittuvat. Aasat rupattelevat ja naureskelevat keskenään. Óðinnin ja hänen apuriensa sananvaihdossa voi kulua toisinaan kauankin.

Mutta nyt Óðinnin hiljaisuus katkeaa.

Riipuin tuulenpieksämässä puussa yhdeksän pitkää yötä, minua haavoitettiin keihäällä. Olin uhrina Óðinnille, itse itselleni, kun riipuin Yggdrasillissa, puussa, jonka juuria kukaan ei tunne.

Kukaan ei tarjonnut minulle leivän palaa, ei sarvesta juotavaa. Tutkin maailmoja alapuolellani, otin vastaan riimut, huutaen ja kirkuen otin ne vastaan, sen jälkeen putosin puusta.

Nyt on ilmassa haju uudesta riimusta, jokin kauan piilotellut on riisuttu.

Aasat istuvat hiljaa. Järkyttyneinä. Milloin viimeksi käräjäsalissa olisi tapahtunut jotakin tällaista? Asia, joka yllättää pyhät heimot? Asia, josta itse Óðinn ei tiedä?!?!? Uusi riimu? Onko tämä taivaiden kulkijan metkuja? Hänhän viruu vangittuna Hveralundrissa?

Freyr hymyilee.