Loppu ja Alku

 

Vidar ja Vali kokoavat aasoja ja vaaneja sekä suuria kohtalon hirviöitä esittäviä nappuloita Ragnarökin jälkeisestä hävityksestä, Vígríðrn kentältä.

Magni ja Modi etsiskelevät muita yhdeksän maailman hahmoja. Jotunheimin suuria jättejä kuvaavia patsaita, pienen pieniä kääpiöitä hiekanmurujen seasta sekä tummia ja valoisia haltioita kuvaavia veistoksia. Metsänneitoja, haltijoita, sarvekkaita hahmoja.

Höðr ohjaa heidän etsintäänsä. Hän ei näe lähelle ollenkaan, mutta kauas muitakin paremmin. Hän kuuntelee muiden etsiessä veistoksia kentältä ja ohjailee tarvittaessa muita.

 

Hei, Modi, katsohan vasemman jalkasi kantapään alle.

Et kääpiötä kynsiluolassaan saa unohtaa.

Magni, tartu kiinni usvanhahtuvaan

joka oikean olkapääsi takana liihottaa ja lentäviä kuvajaa.

Vidar, älä unohda pientä sudenpoikaa

mikä kävellessäsi kiinni on tarttunut jalkaterääsi.

Vali, älä kompastu edessäsi maailmankäärmeeseen

ja poimi myös solmu joka käärmeen aikaan saattaa.

 

Baldr poimii taistelukentältä kaikkia vanhoja ja uusia hahmoja sen mukaisesti, miten ne hänelle näyttäytyvät. Paljon, paljon on uusia hahmoja - mutta vielä paljon enemmän on hänelle tuttuja entisiä hahmoja.

Mutta kas; mikä on tuossa?

Siinä on perhe.

Baldr hymyilee.

Alakuu, rautaa kädessään ja suojelevasti perhettään puolustaen.

Hänen viisas vaimonsa, joka pidättäytyi riimuja näkemästä. Mutta yhtä kaikki teki viisaita päätöksiä omalla synnynnäisellä neuvokkuudellaan, hahmottamalla kokonaisuuksia.

Ja heidän lapsensa, pieni kettu, urhea metsästäjä.

Baldr poimii veistokset mukaansa ja jatkaa.