Alakuun saaga - osa 29

Kuukivi herää keskellä yötä. Hän pälyilee valppaana selällään maaten. Mikä hänen tajuntansa on saanut nousemaan ylös unten tasoilta? Luolan kaiku ei kanna mitään ääntä. Tulisijoissa hehkuu himmeä hiillos. Kaikki pajan tavarat ovat omilla sijoillaan. Ei liikettä. Silti valppaat aistit ovat herättäneet hänet. Olisiko Yösydän kulkenut ohi hänen uniensa vierestä? Nyt hän aistii sen. Ilmassahan on pahan tuntu. Kuukivi kiepsahtaa ketterästi makuusijaltaan ja laskeutuu hiljaa maassa lepäävän vasaransa viereen. Käsi löytää nopeasti kahvalle. Opittu liike, monien Vanaheimissa ulkona vietettyjen öiden harjoittelun tuloksena. Kuukivi ei ehdi nostamaan vasaraansa. Kääpiön katse hakeutuu seuraavaksi Alakuun suuntaan. Inehmo piehtaroi peurantaljallaan ja näkee selvästi pahaa unta. Olipa vähällä mennä päivän takomiset aikaisin ohi, Kuukivi ajattelee. Mutta vasara on edelleen maassa. Kuukivi heräsi viime yönäkin kisällinsä unissa ääntelehtimiseen. Eivät taida inehmot olla kovin vahvoja unten tas...