Alakuun saaga - osa 9

Lapsi palaa sovitulla kyydillä takaisin kylään seuraavana päivänä. Vaikka häntä väsytti huonosti nukutun yön jäljiltä, hän käytti seuraavan aamupäivän mukaan ottamansa sangon täyttämiseen puolukoilla. Ettei hakemaan tullut tuttava kuljettaja olisi epäillyt hänen olleen aivan ”huvireissulla”…

Tuttujen vesistöjen venevalkamat alkavat pilkahdella kylään johtavalle maantielle. Lapsi herkeää miettimään ajomatkan aikana kylän ympäristöä. Matkailusesonkien aikana kylä on samankaltainen kuin kaikki muutkin pohjoisen lomakylät. Mökit ja rantatuvat ovat jatkuvasti vuokrattuina. Kylän ainoassa tavernassa elämä jatkuu aamumyöhäiseen, ja Ikämies-parka saa lämmittää savusaunaa miltei joka ilta. Kesällä enemmistö alueen vierailijoista on asuntoautolla matkaavia Lapin turisteja.

Syksyllä parhaana ruska-aikana kylässä on maisemaa ihastelevia retkeilijöitä. Viimeisimpänä villityksenä kylään ovat löytäneet läskipyöräilijät. Kyläseuran jäsenet ovat kunnostaneet pyöräilijöille soveliaan kiertoretin osittain vanhojen kinttupolkujen mukaan. Kevättalvella rämeiden hangilla näkee muiden läheisten kylien kanssa yhteistyössä järjestettyjä poro- ja valjakkoajeluita. Muutamat kylän matkailuyrittäjät ovat vieneet satunnaisia kalastajaseurueita pilkkimään lohikaloja alueen vesistöille jalasmökein järjestettyihin majoituksiin. Muutoin kyläläiset ovat pysyneet erillään moottorikelkkasafareista kylän yrittäjien omalla periaatepäätöksellä.

Mutta kylällä on myös toiset kasvonsa. Kyläyhteisön oma elämä. Loppukesän ja alkusyksyn jälkeen kylän elämä rauhoittuu hetkeksi. Viimeiset ruskaretkeläiset lähtevät takaisin omiin maalikyliinsä ja kaupunkeihinsa. Kyläyhteisö tiivistyy jälleen. Muodostaa omat arkirutiininsa ja kokoontuu yhteen. Ennen vanhaan saamelaisten yhteisöissä asukkaat vaelsivat talvikyliin. Täällä kylässä ihmiset vaeltavat talvisin henkisesti takaisin asiakaspalvelusta oman kylän identiteettiinsä.

Päärakennus pidetään lämpimänä läpi talven. Muut yleiset tilat ovat peruslämmöllä tai osa hirsirakenteisista tiloista kylmilläänkin. Kyläläiset näkevät toisiaan päärakennuksen katon alla tai viettävät rauhallisesti elämää omissa kodeissaan ja toistensa luona kyläillen. Monena talvena kyläläiset ovat osallistuneet yhteisiin polttopuutalkoisiin. Moottorikelkkoja omistavat kuljettavat puuta yhteismetsän kanssa sovituilta alueilta ja moottorisahat pienivät rankoja kylässä. Talvikylän keskinäistä elämää jatkuu lyhyen mutta kylmimmän kuun loppupuolelle saakka.

Kylään palattuaan lapsi piipahtaa ensin päärakennuksen elämänluukulla. Kylän luottokasvoille löytyy aina jotain kyökin puolelta ylimääräiseksi jäänyttä, vaikka seisovissa pöydissä olisi käynytkin paljon asiakkaita. Onneksi äiti ja isä huolehtivat, ettei piikki ole koskaan päässyt kasvamaan kovin suureksi. Hän saa eteensä herkullista sienikastiketta ja hieman ylisuolautunutta kalaa rieskan päälle. Suolainen eväs tulee tarpeeseen eilisen ja aamupäivän huhkinnan jälkeen. Puolukkasangon lapsi jättää keittiön ystävälliselle henkilökunnalle.

Seuraavaksi lapsi käy kylpemässä leirintäalueen suihkussa. Vesi on aika viileää jo. Kesäkeittiöiden ja saniteettitilojen vedet katkaistaan aina talveksi. Fullalla on kyllä käytössään yhteissaunan kylpyvuoro, mutta siitä ei olisi ollut nyt nopeaa pesuapua.

Pitäisiköhän lapsen yrittää pyytää jostain asuinrakennuksesta ja perheestä kylpemismahdollisuutta, jos majoitus jatkuu talveen? Kotikoulun seuraavan viikon tehtävätkin pitäisi muistaa huolehtia. Onneksi Fullakin siirtyy talvisin sentään sähkövalon ääreen talviasuttavaan mökkimajoitukseen. Eikä sekään olisi poissuljettua, että lapselle järjestyisi opiskelu kunnan kyläkoulujen kautta. Tuntuu vain raskaalta hyväksyä ajatus, että isä olisikin kauemmin poissa.

Fullan asuinsijaan ja kodalle mennessään lapsi saa kokea yllätyksen. Vanhaa naista ei näy missään. Tulisija on kylmä ja tavarat on laiteltu siististi paikoilleen. Mihin hän olisi nyt lähtenyt? Ilmoittamatta siitä mitään lapselle?