Alakuu

Lehdet ovat tippuneet maahan muutamia viimeisiä pajupensaissa yksinäisenä väriseviä lehtiä lukuun ottamatta. Kuura on kuorruttanut kuloutuneet ja maahan lakastuneet heinät. Tilhiparvi istuu illalla lehdettömässä koivussa ja tilskuttaa kellomaista soittoaan. On kuin aamun ja illan synkkä pimeys odottaisi maisemaan vähenevää päivänvaloa heijastavaa lunta. Aiemmin lokakuussa ensilumi oli ja meni lasten ilona päivän verran. Takapihalle tehty lumiukko sinnitteli aikansa, mutta taipui vielä syyssäässä lämpimän henkäyksen alle. Nyt aamuhämärä tarjoaa ikkunasta katsottaessa uuden annoksen puhtaan valkoista, yöllä satanutta lunta. Lämpötila on nollassa. Lumi narskuu askelten ja koiran tassujen alla. Lumi on juuri sopivaa lumipallojen tekemiseen ja pyörittelyyn. Ensilumi tuo näkyviin sen näkymättömän maailman, joka tavallisesti on meidän ihmisten aisteilta salattu. Tuossa on hypellyt uskalias jänis pihapiirin poikki. Tuossa harakka tai varis on astellut tien ravissa kuin jotakin etsien. Koiraa...

KASTE Päivät ovat kuluneet. Aurinko on nukkunut pesässään pimeän keskellä ja lähtenyt taas reittiään leventämään. Olemme tehneet yhdessä Kuukiven kanssa tapparoita ja takoneet miekkoja. Olemme kokeilleet parkittuja nahkoja ja todenneet ne ennennäkemättömän hyviksi. Olemme sujutelleet kilpiin uudenlaisen kuoren suojuksiksi vaaneille. Olen keräillyt iltaisin pajasta kankaan ja nahan suikaleita niistä sivuja ommellakseni. Olen sulatellut kuonaa kipossa ja ottanut jäähtyneitä renkaita pois valmistamastani muotista. * Sitten eräänä päivänä aamutuimaan herään kovaan jysähdykseen. Pomppaan ylös sängystäni ja katselen kiihtyneenä ympärilleni. Kuukivi seisoo käsi ojennettuna luolan suuosaa kohti ja näyttää kerrassaan vihaiselta. - mȧᶌᶄ᷾ᴱṑᴌmȧ᷾ž tšŭȧitǡʾttᴬ sȧᵓp̄pliḬjen! Säikähdän kummallista, soljuvaa mutta samaan aikaan äreän kuuloista puhetta. Kuukivi huomaa minut ja lähtee astelemaan äsken osoittamaansa suuntaa kohti. - Matkamies näyttäytyy hiirenä , hän sanoo minulle enteellisest...