Alakuu

  Vaikka minua väsyttää armottomasti ja lihakseni muistuttelevat pitkästä kivisestä päivästä, edessä on vielä tuiki tarpeellinen veiki eli iltapuhde.  Etsin ja löydän oudasta tuulen kaataman ikimännyn, jonka maasta ylös repeytynyt juurakko muodostaa hyvän tuulensuojan. Juurien edustalle kasaan kivistä pienen nuotionpohjan. Tulisijan (aernien) henkeä muistan vuolaisemalla hieman hopeaa pienen kivipiirin keskelle, ennen kuin alan sytyttelemään märkiä maapuita. Kun olen kantanut pari juurakkoa yösijaksi aikomalleni paikalle, tapailen puukkoa veistääkseni niistä syttöjä. - Seis, toppuutan ääneen toimiani. Iltatulia ei parane tehdä pelkän puukon voimin. Kirves on työkalu metsään, puun pilkkomiseen ja kunnon lastujen lohkomiseen. Mistä tämä ajatus tulikin nyt mieleeni? Ehkä mielessäni pyörteilee jokin vanha talven aikana käymäni keskustelu Kuukiven kanssa? Niin tai näin, laitan puukkoni tuppeen. Kuukiveltä saamani kirves on juuri mitoilleni sopiva. Pian silläkin saa tarvittavat toim...

Oudan ja kivisen erämaan rajan kuiva kelopuu etääntyy lopulta niin kauas, etten enää erota sen oksalla järkähtämättä jököttävää pöllöä. Aistin enemmän kuin näen nopeasti hämärtyvässä kevätillassa lähestyvän metsän. Louhikon reuna häämöttää jo. Onneksi pääsisin yöksi suojaisempaan maastoon. Ilmanhenki viilenee nopeasti ja ennakoi kirpeää keväistä pakkasyötä. Näissä ajatuksissa tarkkaavaisuuteni herpaantuu… anteeksiantamaton virhe täällä Vanaheimissa, näin jälkikäteen ajatellen. Olen hypähtää säikähdyksestä ilmaan, kun tunnen vahvan karvaisen kouran tarrautuvan nilkkani ympärille. Karjaisen vaistomaisesti säikähdyksestä ja katson jalkoihini. Koura vetäytyy nopeasti pitkän, ohuen käsivarren vetämänä läheisten suurten kivipaasien rakoon. Karmivan hetken kuluttua erotan raosta pimeän keskeltä tiirailevan silmän valoa heijastavan kalvon. Kuin vesistön syvyyksistä saalistaan tarkkaileva kuha. - Č áhálig, henkäisen. Louhikon č áhálig. Kivikon kolojen karvainen, apinan kaltainen villieläi...

Idavöllr   Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät neuvoa, aasat kohtasivat Idavöllrillä. Kuinka ovat asiat kautta yhdeksän maailman.   Aasat keskustelevat ja neuvottelevat punnitsevat mikä on heille uutta, minkä he jo käsittävät mitkä asiat menevät heidän tahtonsa mukaan minkä asioiden arvelevat sujuvan suunnitellusti. Mitkä asiat tarvitsevat vielä heidän huomiotansa, heidän tahtoansa, jos toivovat itselleen eduksi saada.   Pyhät heimot kokoontuvat Idavöllriin. Jumalat haukkaavat omenaa ja järjestäytyvät kokoukseen. Vaan riveissä on rakoja; Freyrin tuoli salissa on tyhjä. Aasojenkin istuimia on vailla lämmittäjää. Óðinn on järjestänyt jälleen yhden varjokokouksistaan, niiden kanssa joiden askelten kulun tuntee riittävän hyvin tai tietää omiin aatoksiinsa sopivan. En pidä yllätyksistä. Óðinnin toteamus kiirii tavanomaista hiljaisemmassa salissa kolkosti jokaisen kuulijan mielen halki. Heimdall? Aasoista vaalein, ryhdiltään yl...